perjantai 25. tammikuuta 2013

Eau de toilette


Tällä hetkellä mun lemppari hajuvesi on Christina Aguileran Royal Desire. Sellainen aika hento, hienostunut tuoksu, eikä ollenkaan liian makea. Makeat hajuvedet on ihan äklöjä, yök. Seuraavaksi ajattelin ostaa:

                       Orange Woman


Suihkasin kerran Sokoksella tuota tuoksua itseeni näytepurkista. Kotona sitten tuoksuttelin ja totesin, että siinä on mun seuraava tuoksu. Sellainen tarpeeksi vahva, muttei tiedättekö sellanen miltä jotkut iäkkäämmät tädit tuoksahtaa tai oikeastaan lemahtaa ohi mennessään. Tuo Orange woman on sellanen hedelmäinen ja raikas mun mielestä, eikä liian makea kuitenkaan.

Mä olen tosiaan niitä tyyppejä, jotka vaihtaa hajuvettä aina vanhan kuluttua loppuun. Yleensä siinä käy niin, että vanhojen hajuvesien tuoksu alkaa äklöttään sitten myöhemmin niiden käytön jälkeen, ei toki aina vaan saman hajuveden voin toki ostaa uudelleenkin jos nenä niin sanoo. En kuitenkaan ole tietylle tuoksulle uskollinen vaan vaihtelu on mun valinta. Eihän sitä kuitenkaan tiedä, jos vaikka joskus löydänkin tuoksun, jota en vaihda!

-Anni

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Tulppaaneja


Tänään oli ihana aurinkoinen keli. Aamulenkin jälkeen käytiin kiertämässä parit kirpparit (mitään ei tällä kertaa löytynyt) ja ostamassa muutamia tarpeita. Cittarista sai kaksi kimppua tulppaaneja vitosella, jes! Käytiin myös neljän aikaan katsomassa hää- ja juhlamessujen ilotulitus, aluksi Bellan makuun aivan liian läheltä. En tiedä kummasta lähti loppuen lopuksi enemmän ääntä, Bellasta vai raketeista. Häivyttiin aika pian takavasemmalle katselemaan tulitusta, se oli Bellankin mielestä parempi ratkaisu.. Ai että, jos sitä tekisi sitten pizzaa iltaruoaksi. 

-Anni 

lauantai 19. tammikuuta 2013

Otsatukka

Kaikista neuvoista huolimatta kävin Annin kotiparturissa ja leikkasin itselleni otsatukan. Mulla on niin korkea otsa, että on kiva kun otsalla on vähän hiuksia ja saahan ne pinnillä pois otsalta jos siltä tuntuu. Sellanen kokopitkä tukka ei vaan sovi mulle.
Leikkasin otsiksen vähän kerroksittaiseksi ja rikotuksi, ettei ole liian tönkkö. Halusin kuitenkin aika vahvan otsatukan kun semmoset pari haituvaa otsalla on vähä hassun näköset, ainakin mulla.
Valmis, kera suun mutristelujen!

Eipä sen kummempaa tällä kertaa. Joni sanoi, ettei tykkää mun otsiksesta (miehet), mutta mä tykkään ja se on tässä tapauksessa tärkeintä! :) kohta lähdetään Bellan kanssa jäälle ja sehän vasta on Bellasta kivaa kun saa juosta vapaana! Kivaa viikonloppua!

-Anni

torstai 17. tammikuuta 2013

Bellan tarina


En tiedä olenko koskaan kertonut täällä Bellasta sen kummemmin mitään, mitä nyt viime helmikuussa oli kamala hehkutus uudesta perheenjäsenestä :)

Edellisen koirani kuoltua neljä vuotta sitten, (ennenaikaisesti sydänvikaan, jota harjoittelija-eläinlääkäri ei aluksi havainnut, kyllä, kannan kaunaa), olin aikas murtunut. Eläimet on vaan aina olleet mulle jokin tosi maaginen juttu, kai se on sitä eläinrakkautta? Noin kaksi vuotta sitten uskalsin alkaa taas haaveilemaan omasta karvalapsesta. Selailin nettipalstoja päivittäin ja suurin osa koirista oli liian kookkaita omaan makuuni ja toiset sitten liian hintavia opiskelijabudjettiini. Niimpä jatkoin etsintää. Kriteerinäni oli oikeastaan vain siis se, että koira olisi tarpeeksi pieni, ehkä korkeintaan polvenkorkuinen ja mieluiten rescue pentu, jolle voisi antaa paremman kodin. 

Vuoden kollattuani palstoja ja ilmoituksia, oli eräälle sivulle ilmestynyt lyhyt ilmoitus ja kuva pienestä pennusta nimeltä Ines. Siinä kerrottiin, että kotia etsii pieni pentu (ikä arviolta 11vk), kasvaa korkeintaan polvenkorkuiseksi ja noin 10 kiloiseksi. Lisäksi oli yhteystiedot. Soitin numeroon samantein ja siellä vastasi ystävällisen kuuloinen nuori naisääni. Kävi ilmi, että olin ensimmäinen Ineksestä soittaja. Nainen kyseli minulta kaikkea, kuten missä asun, mitä teen työkseni tai opiskelenko. Hän myös kertoi Ineksen tarinan: tämä nainen, sanottakoon häntä vaikkapa Liisaksi, joka Ineksestä nyt huolehti, oli tehnyt pitkän aikaa työtä koirien hyväksi. Tuonut niitä ulkomailta sairaista oloista ja ottanut huostaan ihmisiltä, jotka eivät niistä osaa/viitsi/jaksa/halua huolehtia. Eräs Liisan ystävä Helsingissä oli pannut merkille tapauksen, jossa mies yritti Siwan kulmalla epätoivoisesti vaihtaa pientä koiranpentuaan kaupasta ulos tulevien kaljoihin, ja soittanut koirien eduista huolehtivalleen ystävälleen Liisalle. Näin siis Ines otettiin huostaan omistajaltaan, hyvin perustein, ja tuotiin vahvistumaan eläinlääkärin huomiin, kunnes Liisa voisi alkaa etsiä pennulle kotia. Pentu nimettiin tällöin Inekseksi. Nainen puhelimessa sanoi palaavansa asiaan. Soitin Jonille, että nyt se löytyi ja Jonin ensimmäinen kommentti oli: "tyttö? Ei kai siinä sitten mitään." Olimme nimittäin alunperin puhuneet, että koira olisi poika, ilman tyttöjenvaivoja. Tulkitsin tämän kuitenkin Jonin myöntymiseksi ja hetken kuluttua sainkin taas puhelun naiselta: "Minulle soitti juuri eräs mies, joka kyseli myös tämän pennun perään. Enpä tätä pienokaista todellakaan antaisi hänelle, sinun haastattelusi jälkeen, joten Ines on sinun." Melkein kiljuin naiselle puhelimeen kiitollisuuttani, jotenkin sain kuitenkin hillittyä itseni. Sovimme hakupaikasta ja maksuista, ensin nainen vähätteli, eikä halunnut korvauksia, mutta lopulta päätimme, että bensamaksut kaikesta Ineksen kuljetteluista ovat ainakin paikallaan. 

Haimme pennun Tampereen tienoilta (nainenkin oli tullut hurjan matkan meitä vastaan). Voitteko kuvitella sitä jännitystä? Kun ensimmäisen kerran näin pienen, innoissaan uusista ihmisistä ja valmiina uuteen seikkailuun, olin pyörtyä siitä sulouden määrästä. Sain pennun syliini ja ihmettelin, kuinka pieni se oli, verrattuna siihen, mitä olimme kuvan perusteella luulleet. Oli varmaan 20 astetta pakkasta, pentu tärisi, joten hyvästelimme pikaisesti ja istuimme autoon. Minä pennun viereen takapenkille. Ensin se leikki hetken kaulahuivillani, mutta sitten nukahti pää sylissäni. Pennulla ei missään vaiheessa ollut koti-ikävä, kai se oli jo tottunut liikkumaan paikasta toiseen ja ihmiseltä toiseen. Nyt se kuitenkin saisi pysyvän ja hyvän kodin, eikä sen tarvitsisi muistella entistä omistajaansa.   

PS. Bellasta ei tullut polvenkorkuista ja se painaa vain 5 kiloa :) Bellan ikää emme tänä päivänä tiedä varmasti, mutta eläinlääkäri ehdotti sen syntymäpäiväksi 11.11.2011.

Seuraavat puhelinkuvia, pahoittelen laatua, mulla ei tosiaankaan ole Nokian pureview 808:a  tai 920:ä: ekassa kuvassa Bella hakureissulla nukahtanut pää mun sylissä :) vasemmalla puolella olevat kaksi kuvaa ovat vauvakuvia.
Viimeisin kuva, jossa Bella nukkuu mun sylissä on 5 min sitten, kun kirjoittelin tätä postausta :)

-Anni

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Viime päivien fiiliksiä


Tiedättekö sen tunteen ku nenä vuotaa kuin valumaan jätetty hana ja aamulla tyyny on kärsinyt osansa. Tämä koko tauti alkoi kuitenkin perinteisellä kurkkukivulla viime torstaina. Torstai-iltana tuntui, että nyt olis vähän kyllä tämmöstä kuivaa yskää. Aamullahan mulla jo sitten olikin kaktus kurkussa ja sitä jatkui lauantaihin jolloin äänikin lähti hetkittäin kokonaan. Tähän asti oli ollut vain pientä lämpöä, ei kuumetta. Tuumasin Jonille sunnuntaina, että jos tämä kurkkukipu nyt vaihtuu semmoiseen räkätautiin niin en kyllä ala. No, pakkohan se oli alkaa kun maanantaina nenä tulvi ja kuumekin nousi 38:aan. Kaiken hyvän lisäksi jouduin heräämään kahdeksaksi maturiteettiin (kypsyysnäyte eli tentti kandista). Siellä luennoitsija katsoi mun pärskimistä ja nuhailua myötätuntoisesti hymyillen, en hymyillyt takaisin.. Saavuttuani kotiin ja kun olin juuri luullut, ettei mikään saa mua nyt hymyilemään, ovikello soi. Siellä oli eräs ystävä, joka toi itseleivottuja pätkismuffinsseja! Voi autuutta, kuume tippui vähintään kokonaan kun sain näin ihanan yllätyksen! Kiitos Monica. Tiistai-iltana alkoi jo tuntua siltä, että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu ja tänään tuntuu jo niin hyvältä, että pitäisiköhän sitä tarttua imuriin. Jos Joni kuitenkin ensin nostaisi sen imurin tuolta kaapista ulos ja istuttaisi mut tuoliin imuroimaan..

-Anni

perjantai 11. tammikuuta 2013

Place I call home


Tässä nyt vihdoin tämä koti-postaus, jonka lupasin tehdä joululoman jälkeen. Tämmöinen asunto siis meillä. Tuo musta sohva on vain väliaikaisesti vielä tuossa kunnes saadaan se myytyä. Aito kasari nahkasohva jos löytyy ostohalukkaita ;)

Tänään käytiin jäällä kävelemässä ja Bellakin sai juosta vapaana, kunnes ressukalle tuli 8 asteen pakkasessa niin kylmä, että se halusi syliin ja kotiin. Käytiinpä myös vähän shoppailemassa ja ruokakaupassa. Kohta saunaan ja parit leffat Jonin ja veljen kanssa. 
Huomenna sitten olisi vuorossa kaupungilla käynti ja illalla tuparit! Kaikkee mukavaa siis tänä viikonloppuna tiedossa. Nyt voi vielä vähän rentoutua enemmänkin kunnes kalenteriin tulee muutama kurssi lisää :)



-Anni

Girls just wanna have fun

Nakki bruschetat

Yrttivoipatonkeja - paistetaan uunissa ohjeiden mukaan

Seuraavat paistetaan pannulla: 

Nakkeja
Valkosipulia murskana
Kirsikkatomaatteja halkaistuna (vain hetkeksi pannulle)
Basilikaa silppuna (vain hetkeksi pannulle)

-asettele paistettu nakkiseos leikattujen patonkipalojen päälle

Juustoa päälle ennen kuin palat laitetaan uudelleen uuniin.

Keskiviikkona juhlittiin meillä porukalla Elsin synttäreitä, viime vuoden pikkujouluja ja uutta vuotta, joista osa jäi kiireiden vuoksi juhlimatta. Herkuteltiin mozzarellasalaattia ja nakki-bruschettoja ja olihan meillä taas ihan superhauskaa, ainakin tuli naurettua jo koko vuoden 2013 edestä! 

-Anni

torstai 10. tammikuuta 2013

Poninhäntäinen tyttö


Poninhäntä

"Lyhyt tai pitkä, löyhästi niskassa tai tiukkana takaraivolla, pörröinen tai silkoisen sileä... poninhäntiä on monenlaisia! Tämä kampaus pysyy suosittuna vuosikymmenestä toiseen, koska se on sekä pukeva että erittäin mukava ja helppohoitoinen.

Mitä poninhäntä kertoo kantajastaan: Poninhäntä on mutkaton kampaus ja sen kantaja näyttää luonnolliselta, reippaalta ja helposti lähestyttävältä. Poninhäntä viestii itsevarmuutta ja suorasukaisuutta, mutta saattaa antaa myös hiukan laiskan vaikutelman, etenkin jos sen kantaja ei koskaan vaihda hiustyyliään."

Näin on :D

Teksti täältä.

-Anni

tiistai 8. tammikuuta 2013

Kuntoiluja


Eilen liityin erään kuntosalin jäseneksi ja mulle kuuluu siihen personal trainer ohjaus kolmena kertana, ihan jees! :) Käytiin Lauran kanssa sitten samantien salilla ja nythän on tietenkin paikat kipeet taas oudokseltaan. Todella hyvä sali on kyseessä ja nyt kun on intoakin niin tästä se lähtee, ylihuomenna taas hikoileen! 

-Anni 

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Ei värillä väliä, kunhan se on musta


Musta on paras perusväri. Vaatteen värinä se sopii mihin tilanteeseen tahansa, se hoikentaa, on tyylikäs, leikkisä, mutta tarpeeksi vakava jos niin vaaditaan, eikä sen käyttäjä voi olla ikinä out. Ainoana miinuksena mainittakoon se, että musta väri ei ole mitenkään omaperäinen. Se, ettei musta väri herätä hämmästystä johtuu juurikin siitä, kuinka käytönnöllinen ja helppo musta väri on: sen ovat kaikki huomanneet. Käyttäjästä riippuen musta väri on toki persoonallinen (gootit, satanistit ja muut tyylilleen himouskolliset), mutta liika on liikaa. Onhan se varsin yleinen tieto, että jos ruokaan lisää liikaa chiliä niin silmiä kirveltää, kaikista muista tuntemuksista puhumattakaan. Musta on kaikkien kaveri. Särmikäs, mutta hillitty ja ennen kaikkea luotettava.

-Anni

Pallopaita, Ristomatti Ratia ja tortillat


Että semmonen päivä tänään :) rakastan tuota Ristomatti Ratian korua, eikä ole hullumpi tuo 10e alepaitakaan. Päivälliseksi tänään aina maistuvia tortilloja, nam! 

Katsottiin muuten tuossa juuri Phone Booth eli ilmeisesti Puhelinkoppi murhaaja ja täytyy sanoa, että vaikka sen genren leffoissa ei niitä onnellisia loppuja välttämättä aina kaipaa tunnelmaa pilaamaan, niin tuossa se ei-onnellinen loppu ei ollut yhtään hyvä, koska se elokuva tuntui nyt loppuvan kesken. Joo, oikea murhaaja jäikin vapaaksi, perus, mutta kun jäi epäselväksi, että myrkyttikö se murhaaja sen pelastuneen piinattunsa kuitenkin vielä lopuksi ja jos ei, niin oliko leffassa sittenkin tavallaan happy ending vaikka oikea murhaaja ei jäänytkään kiinni? Happy ending taitaa olla jo liian klisee..

-Anni

perjantai 4. tammikuuta 2013

Naiselliset tennarit


Tässäpä nämä kengät nyt olisi. Aikaisemmin kyllä kauhistelin tätäkin tyyliä, erityisesti niitä nahkaisen näköisiä tällaisia kenkiä, en tiedä miksi näitä edes kutsutaan? Nytpä kokeilin jostain mielijohteesta näitä jalkoihini ja mikä tuntu! Aivan mahtavan tuntuiset jalkaan, eli ihan kuin tennareissa juoksentelisi, mutta naisellisesti. Rakastuin heti. 

-Anni

torstai 3. tammikuuta 2013

Blue scarf



Eilen vietettiin äidin ja siskon kanssa tyttöjen iltaa. Käytiin pizzalla, haettiin kaupasta karkkia ja katsottiin leffaa netflixistä, joka ei ollutkaan niin hyvä ja katsottiinkin sitten Pikku Britanniaa loppu ilta, joka on aina takuu varma valinta. Tänään kaupasta tarttui mukaan pari lasimaljaa sekä violetit ohuet hanskat ja ihana sininen kaulahuivi, joilla oli hintaa peräti 50 senttiä molemmilla. Ostinpa myös yhdet kengät, jotka taidan esitellä ensi postauksessa. Nyt mennään pelaamaan porukalla lautapelejä, joten hellouu!

-Anni