keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Juhannus 2013

Nyt on luvassa kyllä kunnon kuvapostaus ja kuvat voi olla aika sekalaisessa järjestyksessä kun en muista mikä on miltäkin päivältä. Mun mielestä meidän juhannuksesta nimittäin kertoo kuvat parhaiten ja voi olla, ettei kukaan jaksa lukea täysimittaista selostusta kaikista juhannuksen tapahtumista. Oli kyllä tosi kivat kelit  ja monen moista toimintaa: mölkkyä, melontaa, footbägäilyä, kavereita, juhannuskokkoa ja tietty ihanaa ruokaa. Mutta nyt pidemmittä puheitta, kuvat alkaa juhannusillasta kun oltiin tultu aamupäivän melontaretkeltä:
Footbägäilyä, ilmeisesti ei ole jalka toiminut kun kädellä otan kiinni.
Käytiin välissä katsomassa juhannuskokkoa rannassa
Ja vähän kuoharia..
Lauantaina käytiin onnittelemassa Jonin mummua syntymäpäivän johdosta ja syömässä vaihteeksi ihanaa ruokaa ja kakkupöydän herkkuja.
Mummulasta tulon jälkeen lähdettiin veneellä kaverin mökille. Pojat vähän kastu siinä "merenkäynnissä"..
Sylissä kaimani Anni-tyttö :)
Ja sitten pojat harrasti vaihteeksi vähän vesiurheilua jetillä :)
Oli kyllä mukava juhannus (meinasin kirjoittaa vappu). Meinattiin alunperin lähteä Himokselle, jonne oli aika moni menossa, mutta päätettiinkin sitten, että kyllä juhannus on mökkeily- ja grillijuhla, eikä sitä halua viettää örveltävän ihmispaljouden keskellä. Oikea päätös tehtiin.

-Anni

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Hiusfiasko: Feria

Annin kotivärjäilyt ei tällä kertaa menneet putkeen kuten yleensä. Homma alkoi siitä, kun totesin että latvat näytti tosi kulahtaneilta ja niistä olikin väri tosiaan vaan häipynyt jonnekin. Noh ajattelin sitten, että ehkäpä saan sitä kirkastettua jotenkin. Ostinpa sitten Feriaa luettuani muiden hyvistä kokemuksista netistä ja lykkäsin värin päähäni tyytyväisenä tiistai-iltana... 
Alkutilanne
Väri kuitenkin imahti tukkaani niinkuin vesi pesusieneen ja kun sitten suihkusta tulin, niin en edes aluksi järkyttynyt. Olin vain hämmästynyt kuinka helposti hiukseni vaalenivat. Seuraavana päivänä kun katsoin peiliin en sitten enään ollutkaan pelkästään hämmästynyt. Siinä minä sitten tuijotin itseäni vailla yhtäkään järkevää sanaa mielessäni. Sitten mieleeni yhtäkkiä tulvikin järkeviä sanoja: kamala, hirveä, keltainen, järkyttävä ja taisiko mielessäni käväistä katastrofikin. Urheasti kuitenkin läksin sillä tukalla Kian kanssa sovituille treffeille. Kia vakuutti, ettei tilanne ole ihan niin paha kuin miltä musta tuntuu, mutta tiedättekö. Jos itse on jotain mieltä niin siihen ei sitten mikään auta... Ja kattokaahan nyt tätä: (kuva imartelee ihmeen paljon, nimittäin se tukka oli keltainen!!)
Oikeesti, kuka idiootti menee riskivärjäämään tukkansa juuri ennen jotakin kivaa kesätapahtumaa? Minä. Siispä soitin iltapäivällä äidille hätäpuhelun, että mitä mä nyt teen?! Ei kiva olla juhannusta tipuna, ehkä jos olisi pääsiäinen... Äiti kehotti soittelemaan, että jos vielä saisi kampaajaa tälle päivälle. Mielessäni oli vain yksi kampaaja, missä Kia kävi ja sai niiiiin upeat hiukset! Minun onnekseni sain kuin sainkin ajan tälle päivälle kyseiseen salonkiin. Olin onnesta soikeana, mutta samalla minua vähän arvelutti, koska minulla ei ole järin hyviä kokemuksia viimeaikaisista kampaajistani.. Astelin UNIK hairdressingin hiussalonkiin sisään mielessäni, että mikä tahansa on parempi kuin nykyinen tukkani. Minut otti käsittelyyn Sakari, joka vaikutti todella mukavalta ja iloiselta ja ennen kaikkea: luottavaiselta hiusteni pelastamisen suhteen, joten minunkin oli helppo rentoutua. Pääsuunnitelma oli siis tasoittaa tuota kammottavan jyrkkää kontrastieroa tumman juuren ja kellertävän latvan välillä: 
Olin jo ihan unohtanut kuinka ihanaa onkaan kun hiustenpesun yhteydessä saa päähieronnan. Hyvä, etten nukahtanut siihen tuoliin, lähellä oli. Olin kyllä superonnellinen kun Sakke alkoi kuivata tukkaani ja näin, että keltaisuus oli hävinnyt ja kontrastiero oli tasoittunut juuri niin kuin taidokas kampaajani lupasi. Olin niin iloinen kun hiukseni oli pelastettu (ja juhannukseni) ja vieläpä pitkästä aikaa olin 100 % tyytyväinen kampaajan aikaansaamaan lopputulokseen. Olin yhtä hymyä pyöräillessäni keskustasta kotiin ja voin kertoa, että olen aivan rakastunut hiuksiini! Voin kyllä täydestä sydämestäni suositella kaikille tuota ammattitaitoista ja mukavan hintaista salonkia!
Hyvää juhannusta kaikille!
-Anni

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Idyllisiä luontokuvia

En tiedä viitsinkö pilata tätä postausta jaarittelemalla, kun kuvat on noinkin puolestaan puhuvia. Mutta siis edelleen viime viikonlopun maaseutuoloista kuvia. Näitä kuvia kun katsoo niin tulee yhä enemmän ja enemmän tunne, etten minä ole kaupunkilaistytöksi soveltuva alkuunkaan. Voi kuitenkin olla, että tässä elämän vaiheessa on mentävä töiden perässä sinne minne otetaan, mutta maalla minä haluan asua sitten vanhempana.

Kuvat: Joni

-Anni

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Luonnonhelmassa

Tällä viikolla on ympäristötieteiden kenttäkurssi. Me arvioidaan erään alueen luonnontilaisuutta ja arvoa, eli mikäli siellä olisi jotain rauhoitettua tai muuta, niin paikan rakennushankkeet kyllä keskeytettäisiin. Käytiin toukokuun viimeinen päivä etukäteen kartoittamassa lintuja (aamu puoli viidestä seitsemään, kolmen tunnin yöunilla, ja jonka jälkeen kotiin tullessa simahdin alta aikayksikön), tänään rämmittiin reilu 6h metsässä mitaten satunnaisten puiden dbh:t (diameter at breast height), määritettiin myös puiden korkeudet ja kairattiin näytteitä rungosta (josta sitten pystyttiin laskemaan puiden ikä) ja sitten mitattiin pohjapinta-alaa relaskoopilla. Melko rankkaa, varsinkin vain yhdellä ruokatauolla siellä kusiaispesän vieressä.. vähän vilukin oli, mutta silti musta oli tosi kivaa hommaa. Huomenna päästään kartottamaan kasveja satunnaisilta aloilta. Ai niin! Tän päivän kohokohta oli kyllä kun äkättiin pari jokirapua joesta sellaiselta tosi matalalta kohtaa ja vielä päästiin seuraan niiden reviirikamppailua! Ihan mieletöntä oli nähdä jotain sellaista eläimen luonnollisessa elinympäristössä! Kyllä huomasi, että paikalla oli ekologi-opiskelijoita, metsänhoitaja (meidän vetäjä) ja muutama wettiläis-opiskelija (akvaattiset tieteet) kun koko metsäkaistale raikui innostuksesta! Jopa meidän ohjaaja oli niin innoissaan, ettei ehditty enää viimeiselle alalle mittaamaan puustoa, kun rapujen luona kului  niin paljon aikaa. Miten voikaan innostua jostain tuollaisesta niin kovasti?

Sitten vähän kuvia viikonlopulta luonnonhelmassa, joka vietettiin maaseudun "rauhassa"
-Anni

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Juhlatunnelmissa

Joo tiedän, noin viikko sitten oli YO-juhlat, mutta saanhan mä silti tehdä siitä yli viikon myöhässä postauksen? Saan. Lauantaina piti sataa vettä, mutta niinkuin kuvista näkyy, meteorologit olivat tällä kertaa aivan hakoteillä. Olihan se tietysti kiva näin. Kiva oli päästä pitkästä aikaa juhliin ihan jo niiden ihanien herkkujenkin takia (hyi minua). Kyllä sitä sitten aika täysi olo olikin sen jäljeen kun oli ensin yhdessä paikassa vetäissyt kakkupöydästä ties mitä ja sitten toisessa paikassa ihanaa ruokaa ja vielä sielläkin kakkupöytää tuli tyhjennettyä. Oi voi. Tänä kesänä on vielä parit häät tiedossa, jee! 
Musta tuntuu, että omista YO-juhlista on ikuisuus. Ja mitäs mitäs, onhan siitä jo neljä vuotta, pieni ikuisuus mulle siis. Sitten kun miettii sitä aikaa kun oli 15 ja Jonin kanssa alettiin seurustelemaan niin siitähän on jo kahdeksan vuotta! En mä vieläkään tunne itseeni kyllä yli parikymmentä vuotiaaksi ainakaan, mutta kun vuosia vaan tulee lisää vaikka mä voisin hyvin olla tasan 20. Aina, kiitos. Ei mitään ikäkriisiä sentään ole, ei oikein voi olla näin nuorena, mutta kyllä se oma ikä silti välillä hämmästyttää, varsinkin kun tapaa itseään 6 vuotta nuorempia ihmisiä, jotka nekin ovat jo niin kypsiä (ainakin ne minun tapaamani). Minä olen varmaankin sitten jo hieman ylikypsä.

-Anni

torstai 6. kesäkuuta 2013

Synttäriviikonloppu

Oli aikas ihana synttäriviikonloppu pari viikkoa sitten. Emmi ja Elsi tuli kylään perjantaina. Oli niin iiihana nähdä tyttöjä ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen (viimeksi helmikuussa). Illalla grillailtiin ja syötiin perus kesäpöperöt. Oli niin kiva ilma, että lähdettiinkin sitten vielä piknikille. Meitä tuonne nurmelle aika iso lössi lopulta kerääntyikin ja pojat potki palloa ja heitteli fresbeetä mun makuun vähän turhan likeltä meidän päitä..  Possut pitivät huolen, että tunnelma pysyi musiikin osalta korkealla. Sitten otettiin footbag esille ja tytötkin suostui kokeilemaan! Se on ollu jo pitkään mun yks lempparilajeista. Mitään urheilusuoritusta se ei vaadi, mutta harjoittelua ja vähän taitoa kyllä.
Lauantaina mentiin keskustaan, jossa treffattiin Monica. Ostettiin grillailtavaa, joka oli tarkoitus tankata ennen illan synttäreitä. Valitettavasti yhdellä tytöllä oli töitä, yhdellä hautajaiset ja yhdellä pian pääsykokeet, joten nämä tyttöset ei sitten jääneet synttäreille. Meidän kämppä oli kyllä niin täynnä immeisiä, ihme että mahtuivat. Eväitäkin oli ihan kiitettävästi, mutta niiden tuhoamiseen ei nälkäiseltä porukalta kauaa mennyt!
Leivoin kinuskikissan ohjeella sokerikakun ja sinne sävelsin täytteeksi sitten kermavaahtoa, vadelmahilloa ja kinuskikastiketta. Päällyste oli fudgeista keitettyä ja sitten jääkaapissa kovetettua massaa. Tämän kakun väännän myös tulevaksi viikonlopuksi kun mennään maalle, ihan vaan kesän alkamisen kunniaksi (ja ehkä myös siksi, että tekee mieli tuota kakkua niin paljon).
En ole ihan varma mitä tälle kuvalle on tapahtunut (liian tummilla asetuksilla joku ottanut ilmeisesti) mutta oli niin söpö, etten voinut jättää arkistojen pimentoon.
Perus tilannekuva. Tuo kippo oli jostain syystä isossa roolissa tuossa illan edetessä, en tiedä miksi :D

-Anni