lauantai 30. marraskuuta 2013

Lauantai

Käytiin tänään Paviljongin joulumessuilla. Käsittämätön määrä pikkukojuja, joissa oli ruokaa, leivoksia, villatuotteita, puutuotteita, kosmettiikaa, kirjoja, leluja ja vaikka mitä. Mukavan hintaisiakin oli suurin osa tuotteista. Jotenkin mulla on ollut sellainen käsitys, että tuollaiset markkinatuotteet on vähän kalliimpia, mutta eurolla parilla sai aika kivoja lastenkirjoja, pelejä ja kosmetiikkaa.

Ulkona oli aikamoinen lumimyräkkä. Lunta alkaa oleen jo aikas paljon ja toivottavasti sitä on sitten joulunakin vielä jäljellä :)
-Anni

Pitaleivät

Kokeiltiin tässä yksi päivä tehdä itse pitaleipiä. Se oli kyllä maailman helpointa, eikä siinä varmaan oikein edes voi epäonnistua. Ohjeen otin netistä. Ohjeet on kaikki hyvin samanlaisia, annoskoon tietenkin vaihdellessa. Meille noita tuli 8kpl. Kannattaa kokeilla! :)
Me tehtiin niin, että juuri tehdystä taikinasta kaulittiin sopivan kokoiset leivät, joiden annettiin nousta vasta liinan alla. Toki voi antaa myös taikinan paisua ja sitten vasta leipoa leivät. Tällöin antaisin kyllä sitten vielä leivottujen leipienkin nousta liinan alla ennen paistamista.
Olisin itse laittanut tuonne pitaleivän väliin jotain vaaleaa jogurttimaista täytettä kuten ruohosipuli Creme Bonjour Cuisinea, mutta lähi-Siwasta löytyi vain tuota chili & paprika Cuisinea. Ihan toimiva sekin. Jos haluaa nähdä hieman enemmän vaivaa, niin itse tehty tsatsiki toimii varmasti ihan hitsin hyvin!
-Anni

torstai 28. marraskuuta 2013

Täyttä faktaa

Aion jakaa muutaman faktan itsestäni, mitä nyt äkkiä tuli mieleen. Kuvia myös salimeiningeistä :)
1. Minulla on usein erilaisia kausia, jolloin olen hetken innostunut jostain, mutta innostus yleensä laantuu pikku hiljaa. Riippuen tietysti tapauksesta. Esimerkiksi saatan innostua vaikkapa hirveästi kalenterin pitämisestä, mutta loppuen lopuksi en edes enää löydä koko kalenteria. Kaikki on niin kätevästi jyu:n sähköisessä kalenterissa.

2. Äskeiseen liittyen: minulla on kaksi selkeästi vuorottelevaa kautta syömisieni suhteen. Toisen aikana minulla on koko ajan nälkä, vaikka olisin juuri syönyt ja silloin tulee naposteltua mitä jääkaapista löytyy. Toisen kauden aikana minulla ei saata olla nälkä koko päivänä (vaikka tietysti syön joka päivä kaksi lämmintä ruokaa), eikä siksi tule naposteltuakaan. Kun ei vaan ole yhtään nälkä.

3. Syön todella harvoin aamupalaa. Aamupala liian pian heräämisen jälkeen saa mut voimaan pahoin (ja herätähän ei voi tarpeeksi ajoissa). Varsinkin banaani ja jogurtti yököttää.
4. Opiskelu on minusta tosi mukavaa. Tosin tässä vaiheessa kehnot tuet patistaisivat töihinkin. Hyvin suoritutuminen on mulle sinänsä tärkeetä ja arvosana kertoo, enemmän miten olen suoritutunut haasteesta, kuin tilille kilahtava palkka. Hyvät arvosanat saa mut hyvälle tuulelle moneksikin päiväksi, kun taas huonot arvosanat saa mut totaalisesti masentumaan ainakin hetkellisesti ja huonoa tuulta saattaa jatkua montakin päivää.

5. Pesen töissä käsiä jatkuvasti. Asiakaspalveuluontoisessa työssä nimittäin käsittelee koko ajan rahaa ja ihmiset on kipeitä ja onneksi usein kertoo, että on juuri ollut mahataudissa tai flunssassa, jolloin tietää rientää käsipesulle heti tällaisen asiakkaan jälkeen. Ihmeen paljon ja henkilökohtaisia asioita ne ihmiset yleensä sitten kertoileekin. Peräpukamista lastenlasten lemmikkien nimiin.

6. Juon töissä vettä todella paljon. En tiedä johtuuko paljosta seisomisesta vai mistä, mutta tarve juoda vettä on tosi kova koko ajan töissä.

7. En saa unta, ellen lue sängyssä jotain ennen nukkumaan menoa. 
8. Mun on usein kysyttävä ensin muidenkin mielipiteitä, ennen kuin teen itse ratkaisevia päätöksiä.

9. Tarkistan avaimet aina ennen oven sulkemista, vaikka olisin ne juuri laittanut taskuuni. Mun on otettava avaimet käteen ja katsottava niitä, jotta voin turvallisin mielin sulkea oven, koska saatan tehdä asioita ajattelematta ja tajuamatta jälkeen päin mitä olen tehnyt. Olisin siis voinut ottaa mukaani vaikka kynän ja kuvitella ottavani avaimet taskuuni :D tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan.

10. Olen usein omissa maailmoissani (perhe ja Joni on tästä usein huomauttanut), jolloin en oikeastaan kuule tai tajua mitä ympärilläni tapahtuu. Saatan toki nyökätä tai vastata jotain, mutta oikeasti en kuule yhtään mitään. Välillä tämä aiheuttaa kyllä harmia, kun en ole kuunnellut jotain tärkeää asiaa, enkä ole toiminut niinkuin pitäisi..
11. Suunnittelen aina kaiken tosi tarkasti ja mieluiten listoilla. Matkalle mukaan otettavat tavarat, postausaiheet, töissä tehtävät hommat, juhlien järjestäminen...

12. En voi katsoa kauhuleffoja. Mun mielestä se on vaan ihan itsekidutusta katsoa jotain pelottavaa tai inhottavaa. Lapsena en tietenkään saanut katsoa pelottavia ohjelmia, mutta muistan erään kerran kun serkun kanssa kurkittiin olohuoneen ikkunasta tappajahaita ja painajaisiahan siitä nähtiin. Myös salaa oven raosta katselemani Stephen Kingin kauhuelokuva aiheutti pahoja unia monien vuosien ajaksi. Mulle tuli pienenä aika pahat traumat eräästä serkullani näkemästäni vampyyrielokuvasta, josta päästäänkin seuraavaan kohtaan.

13. Mun on nukuttaessa saatava peitto kaulalle asti. Onneksi nykyään olen jo hieman pääsemässä eroon tästä tavasta, johtuen siitä, että yöllä on liian kuuma nukkua peitto korviin asti vedettynä. Edellisessä kohdassa mainitsemani vampyyrielokuvan vuoksi pelkäsin koko pienen ikäni niin kamalasti vampyyrien hyökkäyksiä, että vedin peiton aina korviin asti ja selälläni en enää voinut nukkua, koska se oli liian paljastava asento. Selällä nukkuminen, kädet pään takana oli alle kouluikäisenä mun lempi nukkuma-asento, jossa siis nukahdin AINA.

14. Näin lapsena usein unia karhuista, joka todennäköisesti johtui Hopeanuoli -sarjan katselemisesta. Karhu-unet kuitenkin onneksi päättyivät kun päätin eräs yö unissani keihästää minua piinanneen karhun.
15. Minulla on 97-vuotias mummu, joka on mulle todella rakas<3 Muita vanhempien vanhempia ei ole ollut elossa enää niin, että heitä olisin kerennyt tuntea.

16. Olen käynyt 15 eri maassa. Ruotsi, Viro, Latvia, Liettua, Irlanti, Saksa, Unkari, Kreikka (ja Kreeta), Espanja (ja Mallorca), Portugali, Madeira, Kypros, Israel, Thaimaa ja Australia. 

17. Mulla on aika huono näkö. Ainakin toisessa silmässä, jossa näkö on -2.75. Toisessa on +0,25 eli aika jännä combo, kun toisella silmällä näen hyvin kauas, mutta huonommin lähelle ja toisella taas huonommin kauas ja paremmin lähelle. Nyt mulla on uudet lasit, jotka on mukavan isot, jotta kehykset eivät häiritse, kuten edellisissä laseissa. Haaveena olisi käydä joskus laserleikkauksessa.. Kurjaa kun ei tunnista ihmisiä kaupungilla tai yliopistolla, jos ei satu olemaan laseja päässä :D

18. Oon jumittunut Harry Potter -kirjasarjaan. Se on vaan niin mukavan "aivotonta" vaihtelua opiskelukirjojen lukemiselle, jossa ajatukset ei voi harhailla sitten yhtään.

19. Saatan kiihtyä todella nopeasti, mutta lepyn sitäkin nopeammin. 

20. Olen tosi hyvä kielissä, mutta sitäkin surkeampi matikassa. 


Sellaista tällä kertaa :) nyt nukkumaan ja huomenna tyttöjen kanssa pikkujouluja kera ensimmäisen pikku kinkun!

-Anni

tiistai 19. marraskuuta 2013

Viikonloppu Turussa

Viime viikonloppu vietettiin Turussa Jonin siskon, Jennin, luona. Jennin 25-vuotis synttärit oli nimittäin perjantaina. Juhlapaikkana oli vanhan raatihuoneen kellari, joka oli aikas mahtava paikka vietellä synttäreitä hyvän seuran ja hyvän ruoan seurassa! Kuvista voisi luulla, että kellarissa oli kylmä, mutta päin vastoin, siellä oli alkuun melkein liiankin lämmin. Illan päätteeksi lähdettiin käymään vielä Vegas -nimisessä baarissa. Lauantaina käytiin syömässä Morrison's:ssa ja shoppailtiin Hansassa. Mulle mukaan tarttui ainoastaan gradu-vihko ja yksi gelato -annos, josta onkin kuva ihan viimeisenä. Illalla käytiin istuskelemassa Koulussa, Rennossa ja vielä Lehmässä eli pieni pubi kierros siis. Mentiin kuitenkin suht aikaisin jo Jennin luokse nukkumaan, Hesen kautta.. Sunnuntaina sitten tehtiin ruokaa ja katseltiin telkkaria, kunnes me Jonin ja Bellan kanssa suunnattiin puoli viideltä Jyväskylään lähtevään onnibussiin, jolla matkustaminen osoittautui kaiken kaikkiaan ihan miellyttäväksi kokemukseksi.

Kuvia on jälleen aika reilusti, mutta koettakaa kestää jos ette kuva ihmisiä ole.

Vihdoinkin omat kynnet on niin pitkät, että niihin viitsi tehdä jonkinmoisen ranskalaisen manikyyrin.
Onnibussissa kohti Turkua. Halpaa oli, kun matkat maksoi yhteensä (meno-paluu) 27e. Junalla olisi maksanut 60e. Bella oli ihan käsittämättömän kiltisti (ja tietty hurmasi koko bussin takaosan väestön) ja nukkui sylissä suurimman osan ajasta.
Nyt kuvia juhlapaikalta
Meikäläisen asu. Hame vaihtui tosin housuihin ennen kuin lähdettiin baariin.
Kaikille oli nimikoidut mukit. 
Minä ja synttärisankari
Otettiin muutamat ryhmäkuvat..
Lauantain herkuttelut Morrison's:ssa. Naudanlihapihvi (mediumina) metsäsienikastikkeella ja valkosipuliperunoilla. 
Geladoa Hansassa, Gelateria nuvolessa.
-Anni

perjantai 15. marraskuuta 2013

Koti

Nyt tulee lupailemani kotipostaus. Saatiin tosiaan vihdoin pois se toinen sohva ja nyt täällä on paljon enemmän tilaa ja jotenkin valoisampaakin. Pari pientä muutosta on tullut, eli nojatuolin nappasin makkarin puolelta tuohon ikkunan eteen pienen pöytätason kanssa. Myös ikkunalauta viritys on uusi ja tuo jotenkin mukavaa tunnelmaa tänne pieneen asuntoon. Seuraava ostos on korit tuonne mustan pöytätason alle, jotta saan piiloon nuo rumat leffat ja pelit.
 Se hyvä puoli muuten pimeässä ajassa on, että saa taas poltella kynttilöitä ja tunnelmoida sitä ihana lämmintä ja hämyisää valoa.

-Anni

torstai 14. marraskuuta 2013

Halloweenit vähän myöhässä

Halloweenit tosiaan oli ja meni jo ajat sitten, mutta ajattelinpa siitä pienen postauksen kuitenkin. Kun 1.11 perjantaina tulin opistolta kotiin, niin meidän kotona näytti aika karmivalta. Hämähäkin seittiä ja hämähäkkejä, luurankoja ja muita karemuksia oli joka paikassa. Joni oli ainakin ottanut koristelun vakavissaan ja ehkä vieraatkin tykkäsi ;) Tarjolla oli minttusuklaa-mascarpone kakkua ja Jonin tekemää pizzaa (joka oli muuten parasta mitä oon ikinä syönyt). Maistettiin myös meidän itse tekemiä hedelmäturkinpippuri -shotteja ja ihan karkiltahan ne maistui! Loppuillaksi lähdettiin sitten porukalla vielä baariin. Mulla ei ollut kummoistakaan halloween asua vaan vedin päähäni tutut ja turvalliset Kauppakadun Approssa käytetyt kisunkorvat.
Viime hetken kakun kuorrutuksia ja sitten olikin emäntä jo valmis vastaanottamaan janoiset vieraat.

-Anni

perjantai 8. marraskuuta 2013

Asiaa ikkunalaudasta pikkujouluihin

Takana on raskas viikko. Espanjan 1. kurssista pärähti 5/5 ja maaperäekologian tentin tuloksia vielä odotellaan. Lisäksi hurjasti fylogenetiikkaa tehtävänä, yksi kemian ryhmätyö sekä yleistä panikointia graduaiheesta.. Töihinkin ilmoittelin, että kyllä mä vielä elossa olen ja teen sitten loppu syksystä enemmän töitä kun on kurssejakin vähän vähemmän. Näin alkusyksystä on kyllä melkoinen kiire tämän opiskelun kanssa. Eilen leivoin suklaakakun minttusuklaa-mascarpone täytteellä ja tänään leivon vielä toffeepäällysteisen tuorejuusto-vadelma-daim -täytteisen kakun. Huomenna on nimittäin mun siskon pienen poikavauvan nimenantobileet täällä mun kotipaikkakunnalla ja ilmeisesti mun leipomukset sinne sitten kelpaa :) onhan ne yleensä onnistuneet... Eilen unohdin siitä suklaakakun pohjasta leivinjauheen, mutta jotenkin ihmeellisen tuurin kautta siitä tulikin mun suurista epäilyksistä huolimatta paras ja kuohkein kakku ikinä! Toivottavasti täytteineen maistuukin hyvältä.  

Nyt vähän kuvia ikkunalaudan hankinta reissun asusta (mä en todellakaan käsitä miten suomen kieliopillisia yhteenkirjoitussääntöjä pitäisi soveltaa tässä kohdin?). Myytiin nimittäin meidän toinen sohva pois (mun vanhempien vanha 80-luvun aitoa nahkaa oleva sohva on varmaankin jo matkalla Afrikkaan) ja nyt ikkunan edustalla oli tilaa sen verran, että halusin siihen ikkunalaudan ja nojatuoliin makkarin puolelta. Koti-postausta luvassa ensi viikolla. Nyt nimittäin kävi niin, että unohdin pienten väärinkäsitysten kautta oman läppärini Jyväskylään, jossa koti-kuvia olisi ollut aikamoinen kasa. Hankittiin muuten meidän ikkunalauta Biltemasta. Oltiin kuitenkin niin näppäriä, että koska siellä ei ollut valkoisia jäljellä (ja oltiin tai ainakin minä olin kärsimätön), niin maalattiin itse ikkunalauta valkoiseksi spray-maalilla. Näin siksi, ettei ihan periaatteesta viitsitty ostaa yli 30e maksavaa samanlaista ikkunalautaa muualta, kun Biltemassa se maksoi jotain 13e.
huivi: H&M // housut: GT // paita: jostain puodista Tuurin kyläkaupasta // laukku: Chez S'Elina // takki: secondhand // kengät: K-Citymarket
Oon muuten ihan täpinöissäni nyt jo, kun sovittiin tyttöjen kanssa, että pidetään pikkujoulut tän kuun lopussa. Tarkoituksena on leipoa ja koristella pipareita, askarrella joulukortteja, leipoa joulutorttuja ja tietty maistella vähän glögiä! Saattaapi olla, että yksi pikku kinkkukin paistuu uunissa pikkujoulun kunniaksi.. Ääh, tähän kaikkeen on ihan liikaa aikaa!

-Anni

lauantai 2. marraskuuta 2013

Itsevarmuutta etsimässä

Mikä saa sinut itsevarmaksi? Minulla tärkein itsetunnon kohottaja on ehdottomati hyvä iho. Pinnallisatko? Sen tiedät vain sinä itse. Itsetunto on tärkeä asia, sillä se tuppaa heijastumaan ihmisestä ja näkymään ulospäin. Usein myös itsevarmemman oloiset ihmiset tässä maailmassa pärjäävät ja alistujat alistuvat asemaansa vastaväitteittä. Näinhän se valitettavasti on. Hassua, että usein juuri ulkonäölliset seikat kohottavat itsetuntoa. Kuitenkin olemalla vahva persoona, huolimatta onko tukka vähän niin ja näin ja pari finniä siellä täällä, voi vaikuttaa omaan itsevarmuuteensa. Itse ainakin yritän olla päivä päivältä itsevarmempi. Minun mielestäni itsevarmuuden tavoittelu ei lopu koskaan. Ainakin minä miellän itsevarman ihmisen itsetietoiseksi sekä haasteita itselleen asettavaksi ja siksi itsevarmuutta voi kehittää loputtomiin. Kun huomaa, että tavoite on saavutettu, asetetaan uusi haaste ja välissä voi olla itseensä tyytyväinen, koska ei milloinkaan luovuttanut. Haasteilla tarkoitan mitä tahansa ihmisen itselleen tärkeiksi kokemiaan asioita kuten työhön, opiskeluun, ihmissuhteisiin tai ihan mihin tahansa itsensä kehittämiseen liittyviä haasteita. Sillä ei ole väliä, millainen haaste on, kunhan se on saavuttamisen arvoinen ja itselle tärkeä. Useinkaan ei pysähdytä ajattelemaan haasteiden roolia arkipäivien keskellä vaan niistä poljetaan läpi edes huomaamatta, että on taas saavuttanut jotain. Minun mielestäni itse kunkin pitäisi välillä pysähtyä miettimään miten voisi itseään kehittää ja siten tulla itsevarmemmaksi, taputtaa itseään olkapäälle aika ajoin ja sanoa "hyvin sä vedät". Ihmiset, elämä on lyhyt. Valitettavasti. Käyttäkää se ajatellen, kun meille kerran on sellainen taito on suotu.


-Anni