perjantai 18. joulukuuta 2015

HOTELLIHUONEESSA





Keskiviikkona käytiin tutustumassa Ao Nangin yöelämään. Illalla olin yllä näkyvässä vaatetuksessa liikenteessä, koska ei täällä yöaikaankaan kannata liikaa vaatetta päälleen laittaa. Joulukuu on hyvä aika matkustaa Thaimaahan, koska päivällä on kyllä kuuma, mutta aurinko ei kuitenkaan paista aivan kohtisuoraa nyt tänne, joten keli ei ole kuitenkaan tuskaisen kuuma ja hiostava, kuten Balilla tähän aikaan. Iltaisin on vielä miellyttävämpi keli, oikeastaan aivan täydellinen. On juuri sopivan lämmin, ei tietysti yhtään kylmä, eikä liian kuuma. Kävimme Nopparat Thara rannan Luna Barissa, jossa meno oli aika kova. Dj:t soittivat musiikkia juuri mun makuun ja tanssilattiallahan se ilta sitten kuluikin. Lähdettiin puolen yön aikaan takaisin Ao Nangiin ja siellä mentiin Center pointille, jossa oli paljon baareja. Baarit olivat siistejä, ensimmäisessä oli eksoottisia tanssijoita ja niin oli muuten toisessakin. Tanssijat olivat kuitenkin ns. säädyllisiä, jos niin voi sanoa, ja jokin aika noissa baareissa vierähtikin. Sitten haluttiin taas itsekin tanssimaan ja lähdettiin vielä illan neljänteen ja viimeiseen baariin. Kaikki nämä kolme baaria olivat siis vierekkäin ja pääsymaksuja ei ollut, joten baarien välillä pystyi kulkemaan vapaasti. Siellä sitten tanssittiinkin jonkin aikaa, kunnes suunnattiin takaisin hotellihuoneeseen nukkumaan. Ao Nang Center pointilla oli tosiaan monipuolisesti baareja, jonne johtavan kadun päässä lady boyt jakoivat esitteitä. Suosittelen kyseistä paikkaa, jos yöelämä Ao Nangilla kiinnostaa! Kiva ilta kaiken kaikkiaan, jos ei oteta huomioon sitä, että joku mies huitaisi J:a nyrkillä siksi, että J laittoi käden mun ympärille..



torstai 17. joulukuuta 2015

PARASTA SUKLAASTA




Australiassa oleskellessamme teimme kaikenlaisia herkkuja J:n tädin perheelle, aikaa kun oli. Teimme muun muassa korvapuusteja ja voisilmäpullia, mutakakun, pannukakkuja ja Rocky roadeja. Jälkimmäinen on ehdottomasti yksi mun lempiherkuista. Siitä voi tehdä joka kerralla ihan erilaisen, mikäli haluaa. Parhaat täytteet on ehdottomasti suolapähkinät, minivaahtokarkit, lakupalat ja purkan makuiset viinikumit (esim. Candy Kingin Bubblizz-nimiset)! Suolapähkinät tasapainottaa kivasti suklaan makeutta ja vaahtokarkit taas tuovat pehmeää tekstuuria kovan suklaapalan joukkoon. Myös laku ja suklaa on todettu niin toimivaksi yhdistelmäksi, että siitäkään en luopuisi. Purkan makuisten viinkumien tilalla voisi ehkä ensi kerralla kokeilla jotain muuta! Joka tapauksessa Rocky roadit ovat vaan jotain niin käsittämättömän hyvää! Suklaa rulezzz. Kirjoitin joskus jopa tutkielman suklaasta englanniksi, kun aiheen piti kerran olla jotain ei-opiskeluun-liittyvää ja hauska. Ainakin opin paljon suklaasta :D mukavaa Rocky roadeissa on myös niiden super helppo valmistus, kun ei tarvitse vatkata tai käyttää uunia, kuten yleensä leipoessa. Aikaisempi Rocky roadien ohje löytyy täältä. Kyseisessä ohjeessa ei ole suolapähkinöitä vaan toffeesuklaapalloja, mutta kuten sanottua, nykyään en voisi olla laittamatta suolapähkinöitä!


PS. saisinko näitä nyyyyyt?



maanantai 14. joulukuuta 2015

HUOMIOITA BALILTA



Hotelli / Balilla oleskelimme 6 päivää The ONE Legian hotellissa, Hotelli oli todella siisti, huoneet olivat tehokkaasti ilmastoidut, henkilökunta oli todella ystävällistä ja hymyileväistä, huoneiden siivous toimi hyvin, aamupala oli suhteellisen monipuolinen ja erityispointsit kattouima-altaasta. Oikeastaan mitään muuta valitetettavaa en keksi, muuta kuin että tapahtumista (pool partyt, leffaillat..) olisi voinut infota paremmin ja muuallakin kuin aamupalan yhteydessä pienellä katupuhuttelijalla.

 Kuva täältä.

Liikenne / Oli Balilla melko hullua. Skoottereita ja autoja pujotteli kaduilla ihan miten sattuu. Vaikka länsimaisen silmin liikenne tuntuikin todella sekavalta, oli kaikilla kuskeilla selkeä yhteisymmärrys miten tuo pujottelutaktiikka, ohittelu ja töötin käyttö toimii. Tilaa skootterin ja auton välillä oli usein vain muutami senttejä, eikä skootterikuskeilla tai kyytiläisillä ollut juuri koskaan kypäriä. Nopesurajoituksia ei näkynyt missään. Tööttiä käytettiin paljon ja sillä ilmoitettiin enemmänkin itsestä muille, ettei kukaan lähde ohittamaan väärällä hetkellä, kun taas Euroopassa tai ainakin Suomessa tööttiä käytetään lähinnä osoittamaan liikenteessä huonosti käyttäytyvälle virheensä. Skoottereita liikenteessä oli aivan hullun paljon! Autojakin oli paljon, mutta skoottereita liikenteessä oli vielä huomattavasti niitäkin enemmän.

Tässä video, jossa vähän näkyy liikennettä (joskaan siihen ei tallentunut niitä lukuisia muita hetkiä jolloin haukoin henkeä).

Kuskimme Facebook sivut täällä.


Ilmasto / Balilla vallitsee trooppinen ilmasto. Lämpöasteita on noin 30 ympäri vuoden, mutta sadekaudella (lokakuu-maaliskuu) ilma on huomattavasti kosteampi ja tuntui, että hiki virtasi sillä sekunnilla kun astui ulos ilmastoidusta hotellihuoneesta. Kuivalla kaudella (huhtikuu-syyskuu) ilma on tietysti sitten kuivempi ja varmasti myös miellyttävämpi. Itse menisin uudelleen ehkä kuivan kauden aikaan, jolloin ei tarvitse ehkä uida omassa hiessään.. Sadekausi näkyi kahtena puolen tunnin mittaisena sateena, joista toinen tuli taksissa lentokentältä hotellille mentäessä ja toinen syödessämme päivällistä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, sade virkisti ihanasti siellä kuumuuden keskellä! Muuten keli oli aurinkoinen koko ajan.


Hintataso / Koska söimme hotellilla aamiaisen, eikä päivällä ollut sen kummemmin siinä kuumuudessa nälkä, söimme vasta iltapäivällä/illalla päivällisen. Vettä ja smoothieita hotellin altaalla kyllä kului päiväsaikaan. Päivällisen Balilla söimme ensimmäisenä iltana juomineen pääkadulla hintaan 230 000 Indonesian ruplaa (15 €) ja myöhemmin eksyessämme sivukaduille, löysimme halvempia ravintoloita, kuitenkin hyviä sellaisia. Muina iltoina söimme päivällisen hintaan 100 000 - 150 000 ruplaa (6,6 € - 10 €), eli noin 3 € - 5 € ruoka ja juoma / henkilö. Vuokraamamme taksikuski, joka ajelutti meitä ympäri Ubudia bird parkia ja apinametsiä myöden koko päivän maksoi 15 € / naama.

Vaatteilla, aurinkolaseilla, bikineillä ja muulla roinalla oli tietysti yli tuplasti kalliimmat lähtöhinnat, mutta tinkaaminen kuuluu kulttuuriin ja 250 000 (20 €) lähtöhintaiset aurinkolasit lähtivät hintaan 47 000 (3,5 €). Ostamistani paidoista maksoin 40 000 ruplaa (2,65 €). Lähtöhinta oli aina noin 100 000 - 150 000 ruplaa, jota he laskivat jo ilman tinkaamistani noin 70 000 ruplaan, kun kohotin kulmakarvojani. Vastatarjoukseni oli 30 000, johon he tulivat vastaan 50 000. Viimeinen hintani oli 40 000 ja jos eivät suostuneet, lähdin kävelemään pois, jolloin myyjä tuli juosten perään ja sanoi "okee okee, fortitausend, pliiiiss".

Balilla ei mistään (paitsi pikkumarkettien hinnoista) kannata maksaa sitä hintaa mitä pyydetään, eivätkä myyjät sitä odotakaan.

6 000 ruplaa =  40 senttiä (1,5 litran vesipullo)
10 000 = 66 senttiä (pieni Pantenen hoitoaine purkki)
40 000 = 2,65 € (kojujen paidat)
100 000 = 6,6 € (sivukadun päivällinen kahdelle juomineen)
1 000 000 = 66 € (kilo sivettikissan suoliston läpi menneistä kahvipavuista jauhettua kahvia)


Kadut / Olivat täynnä pikkukojuja ja tuotteitaan tyrkyttäviä, ahdistelevia myyjiä, jotka melkein kädestä pitäen ja anellen yrittivät viedä kauppaansa vaatteita katsomaan, jos et pysynyt lujana (onneksi se ei tuota minulle ongelmia). Hierontaa tarjottiin "Hellooo massaaaas" tyyliin 10 metrin välein, joka kyllä toki kannattaakin ottaa (tunnin kokovartalohieronta noin 7 €). Kadut olivat todella kapeita ja siellä piti ns. kulkea peräkanaa, jotta mahtui ihmisten ohi.


Nähtävyydet / Ubudissa on paljon ostosmahdollisuuksia ja siellä pääsee myös tutustumaan muun muassa paikallisten käsitöihin, taidemaalareiden tauluihin ja maistelemaan erilaisia kahveja ja teitä. Ubudissa on myös eläintarha, sekä safari, jossa voi ottaa kuvia tiikereiden kanssa. Me kävimme Ubudissa valtavassa lintu- ja matelijapuistossa (30 € / hlö), riippuvia riisipeltoja ihailemassa, sekä apinametsässä (Monkey forest), jossa apinat olivat vapaina. Ubudiin lähtiessä kannattaa varata itselleen taksikuski koko päiväksi, kuten me teimme. Ei tarvitse miettiä miltä bussiasemalta pitää mennä mihinkin tai löytää hyvähintainen taksi jostain, kun on se oma kuski koko ajan. Yksi turistinähtävyys on myös Tanah Lot temppeli ("temppeli maalla ja meressä"), mutta me emme käyneet siellä.




torstai 10. joulukuuta 2015

DAY IN UBUD, BALI



Heimoi tyypit! Kirjoittelen tätä postausta parhaillaan Balilta, Legianin ja Kutan kaupunginosien rajalla, jossa hotellimme (The ONE Legian) sijaitsee. Hotelli on melko lähellä rantaa ja ostosmahdollisuuksia on käytännössä joka pää- ja sivukadut täynnä heti hotellilta ulos astuessa. Paikalliset ovat hymyileväisiä, joskin myös hieman ärsyttäviä tyrkyttäessään kaiken maailman palveluja.. Täällä on joka kojulla ja ravintolalla sisäänheittäjät, jotka yrittävät houkutella asiakkaita ostoksille, syömään, manikyyriin tai hierontaan. Kilpailu on kovaa ja tämä paikkahan elää riisiviljelyksen lisäksi turismilla, joten ymmärrän hyvin, että turisteille on niin monenmoista aktiviteettia tarjolla.

Tulimme Balille Australiasta viime sunnuntaina. Täällä on sadekausi marraskuusta huhtikuuhun, mutta luin jostain, että sateita tulee jos tulee, ja jos niitä sattuu, niin usein öiseen aikaan tai sitten ne kestävät vain vähän aikaa kerrallaan. Tullessamme satoi hieman vettä, mutta se lakkasi kun olimme päässeet hotelliin ja suuntasimme uudestaan ulos ja altaalle viilentymään. Altaan vesi ei ihan hirveästi kyllä viilennä, koska se on lähes yhtä lämmintä kuin ilma joka päivä, öiseenkin aikaan. Täällä on siis ympäri vuoden lämpöasteita noin 30, joten kyllä tarkenee. Eilen kun kävimme syömässä, tuli lyhytkestoinen sadekuuro. Ravintolasta kun lähdimme niin kunnon sade oli jo lakannut. Sateen jälkeen ilma tuntui hieman viilenneeltä, ai miten kivalta tuntuikaan. Täällä käytännössä yleensä palataan hotellille niin yltäpäältä hiessä, että sitä voisi kutsua jo uimiseksi.. Täällä kuuman kostean ilman ympäröimänä pienet sadekuurot ovat täysin tervetulleita! Ja onneksi hotellihuonekin on tehokkaasti ilmastoitu! Kahta sadekuuroa lukuun ottamatta neljän päivän aikana on ollut aurinkoista lähes koko ajan.


Tiistaina otimme taksikuskin koko päiväksi (30€), joka kuskaili meitä ympäri Ubudia. Siellä kävimme katselemassa paikallisia käsityötaitoja ja isoa hallia täynnä heidän kutomiaan ja koristelemiaan vaatteita, laukkuja, huiveja sun muuta. Taksikuskimme ehdotti, että kävisimme maistelemassa teitä ja kahveja eräällä pienellä plantaasilla ja mikäs siinä. Kaikki juomat (polttelevaa inkivääriteetä lukuunottamatta) olivat tosi hyvän makuisia, vaikka en itse kahvia normaalisti juo ollenkaan. Sitruunaruohosta uutettu tee oli ehdottomasti parhaimman makuinen!

J otti kupin sivettikissan suoliston läpi tulleista kahvipavuista valmistettua luksuskahvia, ja minäkin maistoin. Kahvi maksoi kilolta 1 000 0000 ruplaa, eli noin 66 euroa. Ei mitään halpaa mokkaa. Kahvi oli pehmeän makuista, ei ollenkaan kitkerää, vaikka joimmekin sitä täysin mustana ja ilman sokeria. Kitkeryys ilmeisesti häviää kahvipavuista niiden kulkiessa sivettikissan suoliston läpi (ehjänä kylläkin). Lisäksi sivettikissa itse valitsee syötäväkseen parhaimmat pavut.. Eläinsuojelijathan tästä luksuskahvista ovat huolissaan, koska eräänalaisena muoti-ilmiönä sivettikissoja käytetään tähän tarkoitukseen melko paljon ja tietysti vangittujen eläinten olot voi kuka tahansa kyseenalaistaa. Kyseistä kahvia valmistetaan Indonesiassa, Vietnamissa, Filippiineillä, Kiinassa ja Intiassa. Jos sattuu ennalta tietämään asiasta enemmän, niin voi toki harkita, haluaako tukea tällaista toimintaa juomalla kupposen tuota luksuskahvia..


Kävimme tuona samaisena päivänä myös valtavan kokoisissa lintu- ja matelijapuistossa. Luonto puistossa oli melko villiintynyttä, sademetsätyyppistä ja hyvin luonnontilassa olevaa kavustoa, mikä oli hurjan kiva! Ilmasto tuolla oli vielä normaaliakin kosteampi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy (huom. hikinen selkä). Paikka oli täynnä lukuisia eksoottisia (paikallisia) lintulajeja, joista osa oli häkeissä ja osa kulki vapaana. Linnut pitivät yllättävän kovaa meteliä myöskin! Matelijapuiston puolella oli vapaina iguaaneja, sekä aitauksissaan krokotiileja ja alligaattoreita sekä lasivitriineissään käärmeitä.


Samaisena päivänä kävimme myös apinametsässä ja katselemassa riippuvia riisipeltoja, joista lisää myöhemmin!


Kello on 11, joten eikun altaalle vielä hetkeksi ennen keskipäivän todellista palovoimaa. 

Selamat tinggal!




tiistai 1. joulukuuta 2015

AUSTRALIA VIA PHONE




St. Kilda
Vietimme viime viikolla päivän St. Kildassa, Melbournen esikaupunkialueella. St. Kilda oli upea paikka hiekkarantoineen, huvipuistoineen, vanhoine rakennuksineen ja kauniine vihreine puistoineen. Tuona päivänä sattui olemaan melko kova tuuli, mutta koska ilma oli kuuma, se ei juuri menoa haitannut. Rannalla oli paljon leijalautailun harjoittelijoita ja toki myös auringonpalvojia. Kävelimme pitkin rantaa, poikkesimme kahvilaan juomaan virkistävät pirtelöt ja kiertelimme ympäriinsä katsellen upeita rakennuksia.



 Night Noodle Markets
Ruokamarkkinat öiseen aikaan oli upea kokemus. Rajattu alue Melbournen keskustan tuntumassa oli todella laaja ja se sisälsi lukuisia aasialaista ruokaa ja juotavia tarjoavia kojuja: thaimaalaisia, intialaisia, indonesialaisia, malesialaisia, japanilaisia ja kiinalaisia ruokia. Kojuista sai alku- ja pääruokia, tietenkään ihania jälkiruokia unohtamatta. Jälkiruokina oli muun muassa tikkuvohveleita kuorrutettuina marjoilla, suklaalla ja kermavaahdolla, sekä friteerattua banaania vaahterasiirapin ja vaniljajäätelön kera. Alue oli myös koristeltu aivan ihanasti ja kun ilta vaihtui yöksi ja tuli pimeä, alue kaikkine valokoristuksineen näytti kerrassaan kauniilta. Myös taustalla siintävä kaupunki oli aikas upea näky.

 Yöelämää
Kävimme J:n vanhimman serkun ja hänen poikaystävänsä kanssa Aussie bileissä. Tanssilattia oli täynnä ihmisiä, dj soitti uusimpia bilebiisejä ja tiskiltä sai melkein samanlaisia juomia kuin Suomessa. Meno ei siis poikennut Suomen yöelämästä juuri muuten kuin tyttöjen niukemmalla pukeutumisella :D

Lysterfield Lake
Tässä melko lähellä J:n tädin kotia on iso tekojärvi. Hiekkarannalla on kesällä aina monenmoista toimintaa ja vesi on lämmintä. Nyt kun täällä on kesä vasta alkamassa, saimme olla rannalla melko rauhassa J.n nuorimpien serkkujen kanssa. Ainakin siihen asti kunnes paikalla paukkasi paikallinen partioporukka riehumaan..



maanantai 16. marraskuuta 2015

FLOWER KIMONO





Terkkuja Melbournesta! Täällä ollaan nyt majailtu J:n tädin luona reilun viikon verran. Täällä on kevät ja päivät lämpenevät lämpenemistään kohti kesää mentäessä. Varsinainen kesä täällä alkaa viimeistään joulukuussa, mikä tarkoittaa yli 30 asteen helteitä. Melbournessa sää vaihtelee todella paljon ja reilun viikon aikana ollaan saatu keliä laidasta laitaan. Yksi päivä satoi kahden aikaan kaatamalla vettä ja hetkeä myöhemmin taivas oli täysin pilvetön ja aurinko paistoi kuumasti. Säätietoihin ei kannata siksi ihan täysillä luottaakaan. Tänään oli kuuma! Varjossa 27 astetta, joten kyllä tarkeni. Kello täällä on 9h Suomen aikaa edellä, eli kun täällä mennään illalla yhdentoista aikaan nukkumaan, Suomessa kello on päivällä kaksi, edellisenä päivänä.

Täällä olemme viettäneet melko idyllistä perhe-elämää, mikä on sopinut vallan hyvin. J:n tädin perheeseen kuuluu isä Paul:n lisäksi neljä tytärtä: Bettina (21), Sabrina (19), Annina (14) ja Karina (13). Lapset eivät puhu ollenkaan Suomea, joten täällä on kyllä saanut harjoitella englannin puhumista oikein kunnolla. Varsinkin kun tyttäriltä eivät sanat lopu kesken :)

Viime viikonloppuna lauantaina olimme yötä Bettinan ja hänen poikaystävänsä Chirsin luona. Illalla ajoimme kaupunkiin ja kävimme sexpo-messuilla, oli aika mielenkiintoista menoa siellä :D kävimme myös syömässä saksalaisessa ravintolassa ja ajoimme takaisin kotiin (täällä välimatkat ovat aika pitkiä, melkein mihin tahansa meneekin). Sunnuntaina vietimme päivää teemalla "Australian barbeque " grillaillen koko perheen voimin. Viikolla suunnittelimme loppu matkaamme, levioimme kaksinkertaisen taikinan korvapuusteja ja voisilmäpullia, kävimme valtavassa ostoskeskuksessa (joka oli kuulemma alueen pienin) ja iltaisin, varsinkin mua, on koukuttanut Supernatural- sarja.

Tänä viikonloppuna kävimme drive-in elokuvissa, joka oli hauska kokemus. Ihmiset olivat parkkeeranneet autonsa joko etu- tai takaperin isoa elokuvakangasta kohden, joista sitten yleensä koko perheen voimi katsottiin elokuvaa. Hauskinta mun mielestä oli nähdä koko perhe asettuneena peittoineen, tyynyineen, popkorneineen ja juomineen takakonttiinsa :D

Täällä elämä on lokoisaa ja rentoa. Suunnitelmissa on lähteä kahden viikon päästä Gold Coastille (hotelli meren rannalta meille sekä Bettinalle ja Sabrinalle poikaystävineen on jo varattu), jossa auringonpaiste on taattua. Siitä lisää hieman myöhemmin :)

Ps. Rovaniemellä kuulemma on jo lunta. Tuli jopa hieman haikea olo, etten ole siellä kun ensilumi tulee eteläisempäänkin Suomeen, mutta tuo olo katosi lähes samantien kun muistelin tämän päivän lämpöä. Nyt kello on 20:46, joten eikun iltapalaa nassuun, supernatural pyörimään ja unta palloon! :)





lauantai 14. marraskuuta 2015

HONG KONG JA VICTORIA PEAK




Saksasta suuntasimme viime viikon maanantaina lentäen kohti Hong Kongia, Dohan kautta. Saksassa olimme jo omaksuneet metrolla kulkemisen, joten eipä se Hong Kongissa sen erikoisempaa ollut. Hieman joutui kikkailemaan, että päästiin sinne minne haluttiin, mutta perille päästiin kuitenkin. Kun tulimme ulos metrotunnelista, heräsi kysymys, että mihin slummialueelle olimme tulleet. Päätä huimaavan korkear kerrostalot kaatuivat joka suunnasta päälle ja peruskorjaus olisi tehnyt jokaiselle oikein hyvää. Aika ajoin sieraimiin tulvahti viemärin haju (jota kuuman kostea ilma oikein korosti) ja kapeat kävelykaistaleet tien molemmin puolin olivat myös hieman korjauksen tarpeessa. Joka puolella oli pieniä vihanneskojuja ja marketteja. Ja McDonald's. Kävelimme jokusen matkaa oikealle ja vastaan tuli muutama aikas upea hotelli. Ne olivat jotenkin outo näky siellä muuten ränsistyneen kaupunkialueen keskellä. Lopulta tulimme oman hotellimme eteen ja olo oli huojentunut. Hotelli oli todella upea, tummine kivilattioineen ja kullan värisine koristeluineen. Huone oli siisti ja siellä oli kaksi pulloa vettä, hotellin puolesta. Tekivät kyllä hitsin hyvää siinä vaiheessa matkustusta. Kävimme turvallisesti McDonald'sista hakemassa iltapalaa ja painuimme nukkumaan.

Keskiviikkona heräsimme ja menimme metrotunneliin, josta tarkoituksena oli napata aamupalaa. Emme kuitenkaan löytäneet etsimäämme paikkaa metrotunnelista ja päätimme lähteä metrolla keskustaan, joka oli viiden minuutin päässä meidän pysäkiltä. Saavuimme keskustaan ja sitten vasta ymmärsin, etteivät ne meidän kaupunkialueen kerrostalot olleet ollenkaan vielä päätä huimaavia. Suoranaisia pilvenpiirtäjiä (todella kapeita sellaisia) törrötti joka suunnalla. Kun tila leveys suunnassa loppuu, on rakennettava kapeasti ylöspäin. Keskusta alue oli siisti ja puhdas ja joka puolella näkyi jakkupukuisia ja korkokenkäisiä naisia ja tyylikkäästi pukeutuneita miehiä. Toki tavallisia kansalaisiakin, mutta sattui olemaan lounasaika, joten keskustassa työskentelevät olivat liikkeellä. Poikkesimme sisään erääseen ostoskeskukseen etsiäksemme aamupalapaikan. Ostoskeskus oli täynnä merkkiliikkeitä. Sellaisia, joihin en edes kuvittelisi meneväni sisään.

Ostoskeskuksesta lähdettyämme, kiertelimme keskustassa ihan vaan Hong Kongia ihastellen ja sitten kävimme vielä eräässä upeassa puistossa ihan keskustassa. Tarpeeksi haahuiltuamme, lähdimme kohti paikkaa, josta lähti juna (Peak Tram, vähän niinkuin vuoristoradalla Särkänniemessä ;D) ylös 552 metrin korkeudessa olevalle Victoria Peakille. Siellä oli suuri näkötasanne, lukuisia ruoka- ja ostospaikkoja ja paljon muuta nähtävää. Siellä vietimme aikaa ilta seitsemään (samalla juhlistaen 10-vuotis päiväämme, jota emme kumpikaan tuolloin muistaneet). Lopuksi kiertelimme vielä keskustassa ja lähellä satamaa. Kerrostaloihin oli sytytetty kaikenlaisia erivärisiä vilkkuvia valoja, jotka saivat kerrostalot jotenkin näyttämään entistä korkeammilta. Lopulta lähdimme kohti hotellia pakkaamaan.

Torstaina söimme ihanan hotelliaamiaisen (joka meidän olisi pitänyt syödä keskiviikkonakin) ja lähdimme kohti metrotunnelia ja lentokenttää. 4h lento Singaporeen oli nopea ja melkein 7h lento Singaporesta Melbourneen sujui myös yllättävän nopeasti, elokuvia katsellen. Emme nukkuneet koko yönä ja siksi olo oli hieman tärähtänyt kun saavuimme Melbourneen paikallista aikaa klo. 6:20. Tunnin kestänyt passintarkastus ei helpottanut oloa. Perillä J:n tädin luona nukuimme neljän tunnin ainsaitut päikkärit..



keskiviikko 4. marraskuuta 2015

VIIKONLOPPU MÜNCHENISSÄ



Reissuun lähdettiin viime torstaina. Haikelta tuntui lähteä, varsinkin kun Bella pieni parkkeerasi itsensä matkalaukkuhimme kiinni, arvaten, että kohta lähdetään. Yleensä Bella menee eteisessä olevan kassin tai laukun päälle nukkumaan, jos aavistaa, että ollaan lähdössä. Eipä ainakaan päästäisi hänen huomaamattaan livahtamaan. Nyt kuitenkin lähdimme reissuun ilman Bellaa, pitkien hyvästien jälkeen. Perjantai aamulla lento lähti aikaisin ja Müncheniin saavuimme puolen päivän jälkeen. 


München oli suuri, meluisa ja ihan mieletän paikka. Meille sattui hienot ilmat lauantaille ja sunnuntaille, jolloin Münchenin kaupunkiin enemmän tutustuimmekin. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja oli jopa kuuma toisinaan. Perjantaina etsimme ruokapaikan hotellin läheltä ja menimme ajoissa nukkumaan. Edellisenä yönä oli tullut nukuttua ehkä juuri ja juuri kolme tuntia ja halusimme olla virkeitä lauantain kaupunkikierrosta ja yöelämää varten.


Yövyimme hotellissa nimeltä Pension Locarno, joka oli 5-10 minuutin kävelymatkan päässä Marieplatzilta, jonka läpi kulkee iso kävelykatu kaikkine mahdollisine kauppoineen, kahviloineen, kirkkoineen ja ravintoloineen. Lauantaina söimme hotellillamme aamiaisen, joka ei laadultaan päätä huimannut, mutta maksoi vain 5e ja vatsa tuli täyteen. Poistuimme hotellilta aamulla kymmeneltä ja saavuimme takaisin ilta seitsemältä. Päivän aikana shoppailimme, kävimme neljässä kirkossa, kiipesimme yhden kirkon torniin näkötasanteelle (Hyi helkkari, että pelotti ne portaat joista näkyi alas! Jalat tärisi vielä tunnin sen reissun jälkeen..), söimme perinteistä saksalaista lounasta, katselimme upeita koristeellisia vanhoja rakennuksia, istuksimme kahvilassa, haimme iltaa varten viiniä ja lopuksi kävimme vielä Italialaisessa ravintolassa syömässä. Kirkot olivat upeita ja koristeellisia. Yhdenkin katto oli täynnä upeita pikkutarkkoja maalauksia ja seinissä valkeita patsaita. Voin vain kuvitella kuinka kauan sen kirkon koristeluun on mennyt.


Ihmiset olivat ihan ystävällisiä, joski hieman happaman näköisiä, varsinkin naiset. Münchenissä ihmiset pukeutuivat tosi hienosti ja muodin mukaisesti. Useimmilla naisilla oli piikkikorkokengät ja hame ja muutenkin porukka oli tosi laittautunutta. Kun kävimme lounaalla, tilasin bratvurstia. Vieressämme istuvat kaksi miestä nauroivat kun leikkasin makkarastani palasen ja tungin sen hyvällä ruokahalulla suuhuni, vähän kuitenkin epäröiden (makkara oli valkoinen). Vilkaisin toista miehistä ja tämä sanoi naureskellen, että mun pitäisi kuoria makkara. Ei sitä kuorta (eli suolta) kai sitten pitänyt syödä :D ihan hyvää oli joka tapauksessa, vaikka yhden tilaamani makkaran sijasta sain kaksi, ja tietysti myös maksoin sitten kahdesta. 

Illalla lähdimme keskustaan ja kävimme parissa paikallisessa pubissa/baarissa. Lauantaina täällä juhlittiin Halloweenia ja se kyllä näkyi. Täällä ihmiset ilmeisesti panostavat melkein amerikkalaisten tavoin tuohon juhlaan ja joka puolella näkyi maskeerattuja ja juhlaa varten pukeutuneita ihmisiä. 


Meidän hotellin lähellä oli paljon pakolaisia. Heitä tuntui olevan huomattavasti enemmän kuin syntyperäisiä saksalaisia ja he liikkuivat isoissa porukoissa. Kauempana Marieplatzille päin mentäessä asia oli toisin. Saksaan ilmeisesti tulee paljon pakolaisia, koska tästä on hyvät yhteydet myös ympäröiviin maihin. 

Hinnat Münchenissä olivat halvemmat kuin Suomessa. Ainakin suurimmalta osin. Jotkin paikat myivät aivan ylihintaista pullotettua vettä ja vaateketjut nyt tietysti eivät poikenneet hinnoistaan, mutta ruoka ainakin oli halvempaa.



Hieno kaupunki kyllä ja sopii ehdottoman hyvin sellaisille, jotka haluavat kaupunkilomansa aikana nähdä mahdollisimman paljon lyhyen ajan sisällä. Hotellille lähistöllä on ainakin yhdeksän, ellei enemmänkin, nähtävyyskohdetta. Mikäli matkoja ei halua taittaa kävellen, kannattaa ehdottomasti hommata itselleen metrolippu (esimerkiksi viikonlopun ajaksi), jolla voi kulkea metrolla paikasta toiseen todella näppärästi. Metroilla oli loppujen lopuksi helppo kulkea, varsinkin kun oli apuna pieni metrokartta. Metrolla kulkemisen oppii kyllä nopeasti. Aluksi se tuntui hieman vaikealta, mutta jo toisella kulkukerralla muistikin miten se homma toimii ja millä asemalla pitää jäädä pois. Sama homma kuin täällä Hong Kongissa, josta tätä postausta kirjoittelen. Hong Kongista lisää sitten seuraavassa postauksessa :) nyt nukkumaan, jotta jaksetaan herätä huomenna hotelliaamiaiselle ja lähteä kohti lentokenttää. Suuntana huomenna on Singapore ja Melbourne!





torstai 29. lokakuuta 2015

FEELING HAPPY AND SAD



About 15 minuutin päästä lähdetään kohti Lielahtea, jossa yövytään noin puoli kolmeen yöllä, jonka jälkeen lähdetään kohti Hesa-Vantaata. Lento Osloon lähtee 7:30 ja sieltä lennetään edelleen Müncheniin, jossa ollaan perillä paikallista aikaa 12:30. Siitä eteenpäin lennetään sitten maanantaina, kuten viime postauksessa jo kerroinkin.


Keräsin näihin kuvakollaaseihin tän hetken fiiliksiin liittyviä kuvia. On ihana nähdä Maijua Saksassa pitkältä tuntuneen ajan jälkeen! Meillä oli kesällä kyllä niin huippumeininkiä, että sitä on väkisinkin kaipaillut nyt Ikaalisissta asustaessaan, kun kaverit jäi Jyväskylään. Saadaankin onneksi tutustua neidin kanssa Müncheniin koko viikonlopun ajan shoppaillen ja varmaan vähän yöelämääkin nähden. Niiiin kivaaaa!

Toisena päällimmäisenä fiiliksenä ei ole jännitys (mua ei itse asiassa voisi yhtään vähempää matkustaminen jännittää, kun sitä on tullut tehtyä sen verran paljon) ja luulen, että se intokin kehittyy vasta matkan varrella, mutta kauhea ikävä tulee tänne jääviä ihmisiä ja tietysti mun pientä vauvaa. Meinasi tänään itku tulla kun pidin Bellaa sylissä ja Bella kun nauttii hirveästi sylissä olosta, ja kun se painoi oman otsansa mun otsaa vasten, niinkuin se lähes aina tekee. Toinenhan ei ymmärrä, vaikka sille kuinka sanoo, että tullaan takaisin noin kahden kuukauden päästä. "Varmasti tullaan takaisin." Hoin sille. Bellalle aika on varmasti tosi pitkä, vaikkakin varmasti mukava täällä "maaseudulla" kun ulkona saa ravata vapaana ja talonvahtina. Tiedän sen kuitenkin ikävöivän meitä. En tiedä kummalle meistä tuleekaan suurempi ikävä. Ihmisiäkin tulee hurja ikävä, mutta he sentään tietävät milloin ollaan missäkin, kuulevat meistä joka käänteessä ja tietävät, että tullaan takaisin..

Toivottavasti Bella kuitenkin pärjää hyvin. Eiköhän se olo sitten itselläkin helpota myöhemmin, kun kuulee, että se täällä pärjäilee hyvin.





sunnuntai 25. lokakuuta 2015

BEAUTIFUL FALL





Kauniista syyskeleistä on saatu nauttia kyllä tänä syksynä monena päivänä. Taisi olla ihan viikon putkeen pelkkää auringon paistetta. Harmi vaan, että olen óllut flunssassa kohta kaksi viikkoa, enkä ole juuri päässyt ulos lenkkeilemään ja nuttimaan kauniista keleistä. Kuumemittari näytti vain parina ekana päivänä korkeimmillaan 37,4 ja sitten olo helpottui. Kurkkukipu ja yskä kuitenkin jäi. Yhä pahenevina sellaisina.. Syksy on kyllä mun lempi vuodenaikoja, mitä tulee näihin väreihin ja varsinkin nyt kun aurinkoa on riittänyt, syksy on ollut upea! Eipä ne syksyn kauniit värit kuitenkaan voita sitä kesän lämpöä, joka Suomestakin hiipuu pois pikkuhiljaa.. 

Onneksi kuitenkin ensi perjantaina aamuyöstä otetaan suunnaksi Helsinki-Vantaa ja sen jälkeen Saksa. Siitä alkaakin meidän melkein parin kuukauden reissu, josta ei varmasti lämpöä ja aurinkoa puutu. Lentoliput ja majoitus on varattu aina Australiaan asti. Välissä viivymme siis Münhenissä ystävän luona kolme yötä, jonka jälkeen lennämme Hong Kongiin. Siellä viivymme pari yötä ja perillä Melbournessa olemme 6.11. Australiassa aiomme majailla kolmisen viikkoa, jonka jälkeen sieltä käsin varaamme lentoliput Indonesian saaristoon Balille. Balilta matka jatkuu Thaimaan Krabille ja Ao Nangiin. Luultavasti sitten alamme olla valmiita päättämään matkamme ja palaamme Bangkokin kautta Suomeen, joulukuun puolen välin paikkeilla. Saapa nähdä tuleeko joulusta tänä vuonna lämmin ja vähäluminen Thaimaa-joulu, vai tulemmeko jouluksi Suomeen. Emme tosiaan vielä ole suunnitelleet tarkkaa aikataulua loppu reissullemme. Katsotaan mihin asti rahat riittää :D

Seuraavan parin kuukauden ajan tänne saattaa siis ihan muutama reissukuva päivittyä ;)


In Finland the fall is so amazingly beautiful, but not even the wonderful colors can save us from the cold winter. That's why I'm so happy that I get to travel soon to Denmark, Hong Kong, Australia, Indonesia and Thailand! I'm sooo excited!!!