torstai 29. lokakuuta 2015

FEELING HAPPY AND SAD



About 15 minuutin päästä lähdetään kohti Lielahtea, jossa yövytään noin puoli kolmeen yöllä, jonka jälkeen lähdetään kohti Hesa-Vantaata. Lento Osloon lähtee 7:30 ja sieltä lennetään edelleen Müncheniin, jossa ollaan perillä paikallista aikaa 12:30. Siitä eteenpäin lennetään sitten maanantaina, kuten viime postauksessa jo kerroinkin.


Keräsin näihin kuvakollaaseihin tän hetken fiiliksiin liittyviä kuvia. On ihana nähdä Maijua Saksassa pitkältä tuntuneen ajan jälkeen! Meillä oli kesällä kyllä niin huippumeininkiä, että sitä on väkisinkin kaipaillut nyt Ikaalisissta asustaessaan, kun kaverit jäi Jyväskylään. Saadaankin onneksi tutustua neidin kanssa Müncheniin koko viikonlopun ajan shoppaillen ja varmaan vähän yöelämääkin nähden. Niiiin kivaaaa!

Toisena päällimmäisenä fiiliksenä ei ole jännitys (mua ei itse asiassa voisi yhtään vähempää matkustaminen jännittää, kun sitä on tullut tehtyä sen verran paljon) ja luulen, että se intokin kehittyy vasta matkan varrella, mutta kauhea ikävä tulee tänne jääviä ihmisiä ja tietysti mun pientä vauvaa. Meinasi tänään itku tulla kun pidin Bellaa sylissä ja Bella kun nauttii hirveästi sylissä olosta, ja kun se painoi oman otsansa mun otsaa vasten, niinkuin se lähes aina tekee. Toinenhan ei ymmärrä, vaikka sille kuinka sanoo, että tullaan takaisin noin kahden kuukauden päästä. "Varmasti tullaan takaisin." Hoin sille. Bellalle aika on varmasti tosi pitkä, vaikkakin varmasti mukava täällä "maaseudulla" kun ulkona saa ravata vapaana ja talonvahtina. Tiedän sen kuitenkin ikävöivän meitä. En tiedä kummalle meistä tuleekaan suurempi ikävä. Ihmisiäkin tulee hurja ikävä, mutta he sentään tietävät milloin ollaan missäkin, kuulevat meistä joka käänteessä ja tietävät, että tullaan takaisin..

Toivottavasti Bella kuitenkin pärjää hyvin. Eiköhän se olo sitten itselläkin helpota myöhemmin, kun kuulee, että se täällä pärjäilee hyvin.





sunnuntai 25. lokakuuta 2015

BEAUTIFUL FALL





Kauniista syyskeleistä on saatu nauttia kyllä tänä syksynä monena päivänä. Taisi olla ihan viikon putkeen pelkkää auringon paistetta. Harmi vaan, että olen óllut flunssassa kohta kaksi viikkoa, enkä ole juuri päässyt ulos lenkkeilemään ja nuttimaan kauniista keleistä. Kuumemittari näytti vain parina ekana päivänä korkeimmillaan 37,4 ja sitten olo helpottui. Kurkkukipu ja yskä kuitenkin jäi. Yhä pahenevina sellaisina.. Syksy on kyllä mun lempi vuodenaikoja, mitä tulee näihin väreihin ja varsinkin nyt kun aurinkoa on riittänyt, syksy on ollut upea! Eipä ne syksyn kauniit värit kuitenkaan voita sitä kesän lämpöä, joka Suomestakin hiipuu pois pikkuhiljaa.. 

Onneksi kuitenkin ensi perjantaina aamuyöstä otetaan suunnaksi Helsinki-Vantaa ja sen jälkeen Saksa. Siitä alkaakin meidän melkein parin kuukauden reissu, josta ei varmasti lämpöä ja aurinkoa puutu. Lentoliput ja majoitus on varattu aina Australiaan asti. Välissä viivymme siis Münhenissä ystävän luona kolme yötä, jonka jälkeen lennämme Hong Kongiin. Siellä viivymme pari yötä ja perillä Melbournessa olemme 6.11. Australiassa aiomme majailla kolmisen viikkoa, jonka jälkeen sieltä käsin varaamme lentoliput Indonesian saaristoon Balille. Balilta matka jatkuu Thaimaan Krabille ja Ao Nangiin. Luultavasti sitten alamme olla valmiita päättämään matkamme ja palaamme Bangkokin kautta Suomeen, joulukuun puolen välin paikkeilla. Saapa nähdä tuleeko joulusta tänä vuonna lämmin ja vähäluminen Thaimaa-joulu, vai tulemmeko jouluksi Suomeen. Emme tosiaan vielä ole suunnitelleet tarkkaa aikataulua loppu reissullemme. Katsotaan mihin asti rahat riittää :D

Seuraavan parin kuukauden ajan tänne saattaa siis ihan muutama reissukuva päivittyä ;)


In Finland the fall is so amazingly beautiful, but not even the wonderful colors can save us from the cold winter. That's why I'm so happy that I get to travel soon to Denmark, Hong Kong, Australia, Indonesia and Thailand! I'm sooo excited!!!



sunnuntai 11. lokakuuta 2015

SUKELLUSKOKEILU



Eräs lauantaiaamu suuntasimme J:n kanssa jännittynein tunnelmin (tai ainakin mua jännitti) kohti Aalto Alvaria kello 8:15 aamulla. Sain nimittäin Jyväskylän Sukelluskeskukselta yhteydenoton ja mahdollisuuden päästä kokeilemaan laitesukellusta! Otin tietysti J:n mukaan, koska olihan tuo jännältä kuulostava kokemus hänenkin päästävä kokemaan (ja ehkä J toimi hiukan myös muun henkisenä tukena). Aamu alkoi pienellä aamujumpalla, kun kannoimme autosta porukalla kaikki sukellusvarusteet. Seuraavaksi istuimme alas pöydän ääreen kuuntelemaan Jarkon selostusta siitä, miten altaassa tulisi toimia. Kävimme läpi varusteet ja mitä kaikkea niillä tehdään. Erityisesti piti muistaa tietysti happiregulaattorin käyttö ja tyhjennys, vedenalaisten käsimerkkien käyttö sekä paineentasaus korvissa syvemmälle mentäessä. Painehan nimittäin on vedessä paljon suurempi kuin ilmassa ja myös kasvaa melko nopeasti vedessä syvemmälle mentäessä. Aluksi tuntui, että millä tämän kaiken voi muistaa siellä vedessä, kun tilanne on niin uusi..

Noin tunnin kestäneen teoriaosuuden jälkeen, puimme märkäpuvut päällemme ja autoimme laitteet toistemme selkään. Jestas, että ne painoivat. Jakauduimme kahteen ryhmään, jossa kummassakin meitä oli kolme. Menimme ensin altaan matalaan päähän harjoittelemaan ja ihan vaan totuttelemaan siihen, että siellä veden alla voikin hengittää, eikä siellä nimenomaan saa pidättää hengitystä. Mulla meni puolisen tuntia, että totuin tuohon outoon tilanteeseen ja uskalsin hengittää siellä veden alla kunnollisia syviä henkäyksiä. Mulle tuotti hieman vaikeuksia myös se, että yritin hengittää suun kautta sisään, mutta puhalsin ilmaa sitten nenän kautta ulos, mikä olisi sekin pitänyt tehdä suun kautta. Meidän ryhmän ohjaaja Olli Lappi oli loistava ja varmisti koko ajan, että kaikilla on kaikki hyvin ja rohkaisi koko ajan ihan vaan totuttelemaan oloonsa, jos mikään muu ei tuntunut vielä kivalta ajatukselta kokeilla. 


Yhdessä harjoittelimme matalassa vedessä happiregulaattorin kanssa toimimista (eli jos vaikka joku räpylällään huitaisisi sen suusta pois, niin miten regulaattorin löytää uudestaan ja miten se asetetaan suuhun ja tyhjennetään vedestä). Regulaattorin pystyi tyhjentämään kahdella tapaa, joko siihen lujaa puhaltamalla tai tyhjennysnapista. Olennaista oli, että puhalsi koko ajan hieman happea ulos suusta pieninä kuplina, eikä lopettanut hengitystä kokonaan. Harjoittelimme molemmilla tavoilla. Myös maskin tyhjennys vedestä kuului harjoitukseen, joka tapahtui kääntämällä pää yläviistoon, painamalla maskin yläreunaa sormilla kiinni otsaan ja samalla puhaltamalla nenästä ilmaa tasaiseen tahtiin, jolloin vesi maskin alareunan kautta poistui.


Kun olin tottunut ajatukseen, että mä oikeasti voin hengittää veden alla, eikä mun tarvitse nousta pintaan happea haukkaamaan, pystyin rentoutumaan. Seuraavaksi kokeiltiin mennä hiukan syvemmälle ja samalla piti muistaa se paineentasaus korvissa pitämällä nenästä kiinni ja puhaltamalla lujaa ilmaa korviin. Liiveissä oli sekä tyhjennys-, että täyttösäätimet, joiden avulla pystyi säätelemään sukellussyvyyttä. Mä tarvitsin lisäksi pari painoa, jotta edes pääsin syvemmälle, vaikka liivi olikin tyhjä. Sekin piti muistaa, että koska alaspäin mentäessä paine lisääntyy ja liivien ilman tilavuus pienenee, niin alaspäin mentäessä liiveihin pitikin pikku hiljaa lisätä ilmaa, jottei syvemmälle mennä liian nopeasti. Sama homma ylöspäin tullessa: liiveistä piti tyhjentää ilmaa, jottei ylös tulla liian nopeasti (sen dekompressiotaudin eli sukeltajantaudin välttämiseksi). Loogisestihan voisi kuvitella, että jos haluaa alas, ilmaa päästetään liiveistä pois ja ylöspäin mentäessä sitä lisätään, mutta ei siis näin.


Sukelleltiin lopulta neljän metrin syvyydessä, joka tuntui näin jo ensikertalaisesta aika huikealta. Kun vilkaisin ylöspäin muutaman minuutin pohjassa oleiltuani ja näin sen kolmisen metriä vettä yläpuolellani, tuntui jopa vähän kauhistuttavalta. Vaikka neljässä metrissä sukeltaminen ei kovin syvässä vedessä sukeltamista olekaan, niin ei sieltä silti tultu ylös ihan välittömästi jos siltä tuntui. Snorklaillut olen kyllä parin metrin syvyydessä, mutta jo syvemmälle mentäessä korviin alkaa sattumaan jos ei painetta tasaa, eikä neljästä metristäkään ihan täysillä kannata pintaan potkia.


Kuvat: Olli Lappi 
(käy tsekkaamassa upeita vedenalaiskuvia myös instagramista: @ollilappi)

Tämä yksittäinen sukelluskokeilu (50€) oli aivan mahtava kokemus, jossa pääsi kyllä totaalisesti pois omalta mukavuusalueeltaan! Sukelluskokeilulla pääset itse kokemaan uuden mahtavan elämyksen tai sitten voit vaikkapa lahjoittaa sellaisen kaverille! Tämä yksi allassukelluskerta voidaan ns. lukea hyväksi myös, jos haluat aloittaa varsinaisen kurssin, johon kuuluu siten enää vain kaksi allassukelluskertaa ja neljä avosukellusta, ja tietysti teoriat. Lisää tietoa löydät Sukelluskeskuksen sivuilta. Sukelluskeskus toimii Jyväskylän lisäksi myös Tampereella, Kuopiossa, Oulussa, Porissa ja Helsingissä.

Jyväskylän Sukelluskeskus haluaa tarjota teille mahdollisuuden kokeilla sukellusta 35€ hintaan, kun mainitset blogini nimen (Anni Maria). Tarjous on voimassa kuukauden (eli 12.11 asti)! 

Kiitos ohjaajille jännittävästä ja miellyttävästä kokemuksesta!




keskiviikko 7. lokakuuta 2015

VILUISILLE VINKKEJÄ



Kyllä se nyt vaan on kuulkaa niin, että jokin aika sitten ulkona ei tarvinnut takkia vielä lainkaan ja sitten tuli kerta heitolla niin kylmä, että toppatakki on enemmän kuin tervetullut lisäys vaatekaappiin! Tässä muuttohötäkän keskellä piti hiukan penkoa laatikoita, jotta saa päälleen tarpeeksi lämpimän takin ja kengät. Kyllästyttyäni penkomaan muuttolaatikoita, päädyin tietysti verkkokauppojen ihmeelliseen maailmaan...



Mulla on itselläni parikin karvakauluksellista parkatakkia, joista toinen vetelee kyllä viimeisiään! Toinen takki on melkein uusi. Ja kirkkaan keltainen. Värissä ei ole kerrassaan mitään vikaa, mutta kieltämättä useammin viime talvena tuli vedettyä päälle se nykyään viimeisiään vetelevä, beigen värinen. Espritiltä löytyi naisille muutamakin kiva parkatakkivaihtoehto!


Kokosin tähän alle mun mielestä hyvin parkatakkien kanssa sopivia kenkiä. Mulla on ollut jo pari vuotta tuollaiset mustat nilkkurit ja ne ovat olleet syksyn käytetyimpiä kenkiä! Nekin tällä hetkellä muuton jäljiltä teillä tuntemattomilla. Hiukan ärsyttää!




Mun silmää viehättää kovasti tuollaiset selkeästi vaaleamman sävyiset takit. Kuitenkaan mulla ei taida olla kaapissa ainoatakaan vaaleata talvitakkia. Mua ihan vähän houkuttelisi myös tuollainen teddytakki, mutta tuo toinen puolisko ei pidä ajatuksesta. Se on kyllä erikoista miten noilla miehillä on tiettyihin tyyliasioihin paljonkin sanottavaa ja sitten taas kysyessä vastausta saa yleensä oikein tivata. Yhdet mun kukkakuvioiset housut muun muassa on ehdoton no no ja niitä en J:n aikana voi siis pitää :D




Viime aikoina kaupoissa on näkynyt paljon nahkaisia, hieman skeittikenkiä muistuttavia jalkineita. Hiljalleen olen lämmennyt ajatukselle hankkia tuollaiset ja mikseipä sellaiset lämpimällä karvalla varustetut talvitennarit sopisi hyvin asuun kuin asuun! Voisin kuvitella yhdistäväni nuo niin parkatakkiin kuin siistimpään villakangastakkiinkin.


Nämä takit viehättivät mun silmää eniten villakangastakeista. Mä omistan parikin villakangastakkia, hieman lyhyemmän ja polviin asti ulottuvan. Nekin molemmat hyvin tummissa sävyissä. Näistä erityisesti tuo keskimmäinen, vyöllä varustettu takki voisi hypätä mun kaappiin vaikka heti! Voisitko? 



Sappaaita mulla on ehdottomasti liian vähän. Ehkä kaksi paria. Nekin hukassa muuttolaatikoissa (huoh). Tuollaisissa saappaissa plussaa on myös se, että ne lämmittävät kunnon pakkasilla jalkaterien lisäksi myös sääriä! Mun kaksi paria saappaita ovat molemmat mustia ja kova halu olisi juuri tuollaisille ruskeille, soljellisille saappaille.


Tällaisia talviajan ihanuuksia löysin siis Espritiltä! Vastaavanlaisen postauksen tein tuossa aiemmin kesävaatteista.


Inhottavasti kyllä kiusaan itseäni katselemalla näitä syys- ja talvijuttuja, koska tällä hetkellä en viitsi paljoa tehdä hankintoja vaatekaappiini, kun on se pidempi matkakin tiedossa tämän kuun lopulla. Aina saa kuitenkin haaveilla, vai mitä? Seuraava vaateaiheinen postaus voisikin liittyyä kaikkiin ihaniin vaatteisiin ja asusteisiin, joita voisi matkalla tarvita! Iiiih!