perjantai 18. joulukuuta 2015

HOTELLIHUONEESSA





Keskiviikkona käytiin tutustumassa Ao Nangin yöelämään. Illalla olin yllä näkyvässä vaatetuksessa liikenteessä, koska ei täällä yöaikaankaan kannata liikaa vaatetta päälleen laittaa. Joulukuu on hyvä aika matkustaa Thaimaahan, koska päivällä on kyllä kuuma, mutta aurinko ei kuitenkaan paista aivan kohtisuoraa nyt tänne, joten keli ei ole kuitenkaan tuskaisen kuuma ja hiostava, kuten Balilla tähän aikaan. Iltaisin on vielä miellyttävämpi keli, oikeastaan aivan täydellinen. On juuri sopivan lämmin, ei tietysti yhtään kylmä, eikä liian kuuma. Kävimme Nopparat Thara rannan Luna Barissa, jossa meno oli aika kova. Dj:t soittivat musiikkia juuri mun makuun ja tanssilattiallahan se ilta sitten kuluikin. Lähdettiin puolen yön aikaan takaisin Ao Nangiin ja siellä mentiin Center pointille, jossa oli paljon baareja. Baarit olivat siistejä, ensimmäisessä oli eksoottisia tanssijoita ja niin oli muuten toisessakin. Tanssijat olivat kuitenkin ns. säädyllisiä, jos niin voi sanoa, ja jokin aika noissa baareissa vierähtikin. Sitten haluttiin taas itsekin tanssimaan ja lähdettiin vielä illan neljänteen ja viimeiseen baariin. Kaikki nämä kolme baaria olivat siis vierekkäin ja pääsymaksuja ei ollut, joten baarien välillä pystyi kulkemaan vapaasti. Siellä sitten tanssittiinkin jonkin aikaa, kunnes suunnattiin takaisin hotellihuoneeseen nukkumaan. Ao Nang Center pointilla oli tosiaan monipuolisesti baareja, jonne johtavan kadun päässä lady boyt jakoivat esitteitä. Suosittelen kyseistä paikkaa, jos yöelämä Ao Nangilla kiinnostaa! Kiva ilta kaiken kaikkiaan, jos ei oteta huomioon sitä, että joku mies huitaisi J:a nyrkillä siksi, että J laittoi käden mun ympärille..



torstai 17. joulukuuta 2015

PARASTA SUKLAASTA




Australiassa oleskellessamme teimme kaikenlaisia herkkuja J:n tädin perheelle, aikaa kun oli. Teimme muun muassa korvapuusteja ja voisilmäpullia, mutakakun, pannukakkuja ja Rocky roadeja. Jälkimmäinen on ehdottomasti yksi mun lempiherkuista. Siitä voi tehdä joka kerralla ihan erilaisen, mikäli haluaa. Parhaat täytteet on ehdottomasti suolapähkinät, minivaahtokarkit, lakupalat ja purkan makuiset viinikumit (esim. Candy Kingin Bubblizz-nimiset)! Suolapähkinät tasapainottaa kivasti suklaan makeutta ja vaahtokarkit taas tuovat pehmeää tekstuuria kovan suklaapalan joukkoon. Myös laku ja suklaa on todettu niin toimivaksi yhdistelmäksi, että siitäkään en luopuisi. Purkan makuisten viinkumien tilalla voisi ehkä ensi kerralla kokeilla jotain muuta! Joka tapauksessa Rocky roadit ovat vaan jotain niin käsittämättömän hyvää! Suklaa rulezzz. Kirjoitin joskus jopa tutkielman suklaasta englanniksi, kun aiheen piti kerran olla jotain ei-opiskeluun-liittyvää ja hauska. Ainakin opin paljon suklaasta :D mukavaa Rocky roadeissa on myös niiden super helppo valmistus, kun ei tarvitse vatkata tai käyttää uunia, kuten yleensä leipoessa. Aikaisempi Rocky roadien ohje löytyy täältä. Kyseisessä ohjeessa ei ole suolapähkinöitä vaan toffeesuklaapalloja, mutta kuten sanottua, nykyään en voisi olla laittamatta suolapähkinöitä!


PS. saisinko näitä nyyyyyt?



maanantai 14. joulukuuta 2015

HUOMIOITA BALILTA



Hotelli / Balilla oleskelimme 6 päivää The ONE Legian hotellissa, Hotelli oli todella siisti, huoneet olivat tehokkaasti ilmastoidut, henkilökunta oli todella ystävällistä ja hymyileväistä, huoneiden siivous toimi hyvin, aamupala oli suhteellisen monipuolinen ja erityispointsit kattouima-altaasta. Oikeastaan mitään muuta valitetettavaa en keksi, muuta kuin että tapahtumista (pool partyt, leffaillat..) olisi voinut infota paremmin ja muuallakin kuin aamupalan yhteydessä pienellä katupuhuttelijalla.

 Kuva täältä.

Liikenne / Oli Balilla melko hullua. Skoottereita ja autoja pujotteli kaduilla ihan miten sattuu. Vaikka länsimaisen silmin liikenne tuntuikin todella sekavalta, oli kaikilla kuskeilla selkeä yhteisymmärrys miten tuo pujottelutaktiikka, ohittelu ja töötin käyttö toimii. Tilaa skootterin ja auton välillä oli usein vain muutami senttejä, eikä skootterikuskeilla tai kyytiläisillä ollut juuri koskaan kypäriä. Nopesurajoituksia ei näkynyt missään. Tööttiä käytettiin paljon ja sillä ilmoitettiin enemmänkin itsestä muille, ettei kukaan lähde ohittamaan väärällä hetkellä, kun taas Euroopassa tai ainakin Suomessa tööttiä käytetään lähinnä osoittamaan liikenteessä huonosti käyttäytyvälle virheensä. Skoottereita liikenteessä oli aivan hullun paljon! Autojakin oli paljon, mutta skoottereita liikenteessä oli vielä huomattavasti niitäkin enemmän.

Tässä video, jossa vähän näkyy liikennettä (joskaan siihen ei tallentunut niitä lukuisia muita hetkiä jolloin haukoin henkeä).

Kuskimme Facebook sivut täällä.


Ilmasto / Balilla vallitsee trooppinen ilmasto. Lämpöasteita on noin 30 ympäri vuoden, mutta sadekaudella (lokakuu-maaliskuu) ilma on huomattavasti kosteampi ja tuntui, että hiki virtasi sillä sekunnilla kun astui ulos ilmastoidusta hotellihuoneesta. Kuivalla kaudella (huhtikuu-syyskuu) ilma on tietysti sitten kuivempi ja varmasti myös miellyttävämpi. Itse menisin uudelleen ehkä kuivan kauden aikaan, jolloin ei tarvitse ehkä uida omassa hiessään.. Sadekausi näkyi kahtena puolen tunnin mittaisena sateena, joista toinen tuli taksissa lentokentältä hotellille mentäessä ja toinen syödessämme päivällistä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, sade virkisti ihanasti siellä kuumuuden keskellä! Muuten keli oli aurinkoinen koko ajan.


Hintataso / Koska söimme hotellilla aamiaisen, eikä päivällä ollut sen kummemmin siinä kuumuudessa nälkä, söimme vasta iltapäivällä/illalla päivällisen. Vettä ja smoothieita hotellin altaalla kyllä kului päiväsaikaan. Päivällisen Balilla söimme ensimmäisenä iltana juomineen pääkadulla hintaan 230 000 Indonesian ruplaa (15 €) ja myöhemmin eksyessämme sivukaduille, löysimme halvempia ravintoloita, kuitenkin hyviä sellaisia. Muina iltoina söimme päivällisen hintaan 100 000 - 150 000 ruplaa (6,6 € - 10 €), eli noin 3 € - 5 € ruoka ja juoma / henkilö. Vuokraamamme taksikuski, joka ajelutti meitä ympäri Ubudia bird parkia ja apinametsiä myöden koko päivän maksoi 15 € / naama.

Vaatteilla, aurinkolaseilla, bikineillä ja muulla roinalla oli tietysti yli tuplasti kalliimmat lähtöhinnat, mutta tinkaaminen kuuluu kulttuuriin ja 250 000 (20 €) lähtöhintaiset aurinkolasit lähtivät hintaan 47 000 (3,5 €). Ostamistani paidoista maksoin 40 000 ruplaa (2,65 €). Lähtöhinta oli aina noin 100 000 - 150 000 ruplaa, jota he laskivat jo ilman tinkaamistani noin 70 000 ruplaan, kun kohotin kulmakarvojani. Vastatarjoukseni oli 30 000, johon he tulivat vastaan 50 000. Viimeinen hintani oli 40 000 ja jos eivät suostuneet, lähdin kävelemään pois, jolloin myyjä tuli juosten perään ja sanoi "okee okee, fortitausend, pliiiiss".

Balilla ei mistään (paitsi pikkumarkettien hinnoista) kannata maksaa sitä hintaa mitä pyydetään, eivätkä myyjät sitä odotakaan.

6 000 ruplaa =  40 senttiä (1,5 litran vesipullo)
10 000 = 66 senttiä (pieni Pantenen hoitoaine purkki)
40 000 = 2,65 € (kojujen paidat)
100 000 = 6,6 € (sivukadun päivällinen kahdelle juomineen)
1 000 000 = 66 € (kilo sivettikissan suoliston läpi menneistä kahvipavuista jauhettua kahvia)


Kadut / Olivat täynnä pikkukojuja ja tuotteitaan tyrkyttäviä, ahdistelevia myyjiä, jotka melkein kädestä pitäen ja anellen yrittivät viedä kauppaansa vaatteita katsomaan, jos et pysynyt lujana (onneksi se ei tuota minulle ongelmia). Hierontaa tarjottiin "Hellooo massaaaas" tyyliin 10 metrin välein, joka kyllä toki kannattaakin ottaa (tunnin kokovartalohieronta noin 7 €). Kadut olivat todella kapeita ja siellä piti ns. kulkea peräkanaa, jotta mahtui ihmisten ohi.


Nähtävyydet / Ubudissa on paljon ostosmahdollisuuksia ja siellä pääsee myös tutustumaan muun muassa paikallisten käsitöihin, taidemaalareiden tauluihin ja maistelemaan erilaisia kahveja ja teitä. Ubudissa on myös eläintarha, sekä safari, jossa voi ottaa kuvia tiikereiden kanssa. Me kävimme Ubudissa valtavassa lintu- ja matelijapuistossa (30 € / hlö), riippuvia riisipeltoja ihailemassa, sekä apinametsässä (Monkey forest), jossa apinat olivat vapaina. Ubudiin lähtiessä kannattaa varata itselleen taksikuski koko päiväksi, kuten me teimme. Ei tarvitse miettiä miltä bussiasemalta pitää mennä mihinkin tai löytää hyvähintainen taksi jostain, kun on se oma kuski koko ajan. Yksi turistinähtävyys on myös Tanah Lot temppeli ("temppeli maalla ja meressä"), mutta me emme käyneet siellä.




torstai 10. joulukuuta 2015

DAY IN UBUD, BALI



Heimoi tyypit! Kirjoittelen tätä postausta parhaillaan Balilta, Legianin ja Kutan kaupunginosien rajalla, jossa hotellimme (The ONE Legian) sijaitsee. Hotelli on melko lähellä rantaa ja ostosmahdollisuuksia on käytännössä joka pää- ja sivukadut täynnä heti hotellilta ulos astuessa. Paikalliset ovat hymyileväisiä, joskin myös hieman ärsyttäviä tyrkyttäessään kaiken maailman palveluja.. Täällä on joka kojulla ja ravintolalla sisäänheittäjät, jotka yrittävät houkutella asiakkaita ostoksille, syömään, manikyyriin tai hierontaan. Kilpailu on kovaa ja tämä paikkahan elää riisiviljelyksen lisäksi turismilla, joten ymmärrän hyvin, että turisteille on niin monenmoista aktiviteettia tarjolla.

Tulimme Balille Australiasta viime sunnuntaina. Täällä on sadekausi marraskuusta huhtikuuhun, mutta luin jostain, että sateita tulee jos tulee, ja jos niitä sattuu, niin usein öiseen aikaan tai sitten ne kestävät vain vähän aikaa kerrallaan. Tullessamme satoi hieman vettä, mutta se lakkasi kun olimme päässeet hotelliin ja suuntasimme uudestaan ulos ja altaalle viilentymään. Altaan vesi ei ihan hirveästi kyllä viilennä, koska se on lähes yhtä lämmintä kuin ilma joka päivä, öiseenkin aikaan. Täällä on siis ympäri vuoden lämpöasteita noin 30, joten kyllä tarkenee. Eilen kun kävimme syömässä, tuli lyhytkestoinen sadekuuro. Ravintolasta kun lähdimme niin kunnon sade oli jo lakannut. Sateen jälkeen ilma tuntui hieman viilenneeltä, ai miten kivalta tuntuikaan. Täällä käytännössä yleensä palataan hotellille niin yltäpäältä hiessä, että sitä voisi kutsua jo uimiseksi.. Täällä kuuman kostean ilman ympäröimänä pienet sadekuurot ovat täysin tervetulleita! Ja onneksi hotellihuonekin on tehokkaasti ilmastoitu! Kahta sadekuuroa lukuun ottamatta neljän päivän aikana on ollut aurinkoista lähes koko ajan.


Tiistaina otimme taksikuskin koko päiväksi (30€), joka kuskaili meitä ympäri Ubudia. Siellä kävimme katselemassa paikallisia käsityötaitoja ja isoa hallia täynnä heidän kutomiaan ja koristelemiaan vaatteita, laukkuja, huiveja sun muuta. Taksikuskimme ehdotti, että kävisimme maistelemassa teitä ja kahveja eräällä pienellä plantaasilla ja mikäs siinä. Kaikki juomat (polttelevaa inkivääriteetä lukuunottamatta) olivat tosi hyvän makuisia, vaikka en itse kahvia normaalisti juo ollenkaan. Sitruunaruohosta uutettu tee oli ehdottomasti parhaimman makuinen!

J otti kupin sivettikissan suoliston läpi tulleista kahvipavuista valmistettua luksuskahvia, ja minäkin maistoin. Kahvi maksoi kilolta 1 000 0000 ruplaa, eli noin 66 euroa. Ei mitään halpaa mokkaa. Kahvi oli pehmeän makuista, ei ollenkaan kitkerää, vaikka joimmekin sitä täysin mustana ja ilman sokeria. Kitkeryys ilmeisesti häviää kahvipavuista niiden kulkiessa sivettikissan suoliston läpi (ehjänä kylläkin). Lisäksi sivettikissa itse valitsee syötäväkseen parhaimmat pavut.. Eläinsuojelijathan tästä luksuskahvista ovat huolissaan, koska eräänalaisena muoti-ilmiönä sivettikissoja käytetään tähän tarkoitukseen melko paljon ja tietysti vangittujen eläinten olot voi kuka tahansa kyseenalaistaa. Kyseistä kahvia valmistetaan Indonesiassa, Vietnamissa, Filippiineillä, Kiinassa ja Intiassa. Jos sattuu ennalta tietämään asiasta enemmän, niin voi toki harkita, haluaako tukea tällaista toimintaa juomalla kupposen tuota luksuskahvia..


Kävimme tuona samaisena päivänä myös valtavan kokoisissa lintu- ja matelijapuistossa. Luonto puistossa oli melko villiintynyttä, sademetsätyyppistä ja hyvin luonnontilassa olevaa kavustoa, mikä oli hurjan kiva! Ilmasto tuolla oli vielä normaaliakin kosteampi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy (huom. hikinen selkä). Paikka oli täynnä lukuisia eksoottisia (paikallisia) lintulajeja, joista osa oli häkeissä ja osa kulki vapaana. Linnut pitivät yllättävän kovaa meteliä myöskin! Matelijapuiston puolella oli vapaina iguaaneja, sekä aitauksissaan krokotiileja ja alligaattoreita sekä lasivitriineissään käärmeitä.


Samaisena päivänä kävimme myös apinametsässä ja katselemassa riippuvia riisipeltoja, joista lisää myöhemmin!


Kello on 11, joten eikun altaalle vielä hetkeksi ennen keskipäivän todellista palovoimaa. 

Selamat tinggal!




tiistai 1. joulukuuta 2015

AUSTRALIA VIA PHONE




St. Kilda
Vietimme viime viikolla päivän St. Kildassa, Melbournen esikaupunkialueella. St. Kilda oli upea paikka hiekkarantoineen, huvipuistoineen, vanhoine rakennuksineen ja kauniine vihreine puistoineen. Tuona päivänä sattui olemaan melko kova tuuli, mutta koska ilma oli kuuma, se ei juuri menoa haitannut. Rannalla oli paljon leijalautailun harjoittelijoita ja toki myös auringonpalvojia. Kävelimme pitkin rantaa, poikkesimme kahvilaan juomaan virkistävät pirtelöt ja kiertelimme ympäriinsä katsellen upeita rakennuksia.



 Night Noodle Markets
Ruokamarkkinat öiseen aikaan oli upea kokemus. Rajattu alue Melbournen keskustan tuntumassa oli todella laaja ja se sisälsi lukuisia aasialaista ruokaa ja juotavia tarjoavia kojuja: thaimaalaisia, intialaisia, indonesialaisia, malesialaisia, japanilaisia ja kiinalaisia ruokia. Kojuista sai alku- ja pääruokia, tietenkään ihania jälkiruokia unohtamatta. Jälkiruokina oli muun muassa tikkuvohveleita kuorrutettuina marjoilla, suklaalla ja kermavaahdolla, sekä friteerattua banaania vaahterasiirapin ja vaniljajäätelön kera. Alue oli myös koristeltu aivan ihanasti ja kun ilta vaihtui yöksi ja tuli pimeä, alue kaikkine valokoristuksineen näytti kerrassaan kauniilta. Myös taustalla siintävä kaupunki oli aikas upea näky.

 Yöelämää
Kävimme J:n vanhimman serkun ja hänen poikaystävänsä kanssa Aussie bileissä. Tanssilattia oli täynnä ihmisiä, dj soitti uusimpia bilebiisejä ja tiskiltä sai melkein samanlaisia juomia kuin Suomessa. Meno ei siis poikennut Suomen yöelämästä juuri muuten kuin tyttöjen niukemmalla pukeutumisella :D

Lysterfield Lake
Tässä melko lähellä J:n tädin kotia on iso tekojärvi. Hiekkarannalla on kesällä aina monenmoista toimintaa ja vesi on lämmintä. Nyt kun täällä on kesä vasta alkamassa, saimme olla rannalla melko rauhassa J.n nuorimpien serkkujen kanssa. Ainakin siihen asti kunnes paikalla paukkasi paikallinen partioporukka riehumaan..